KKK(KK) ja RICE – ensiapua
Itämaisessa tanssissa vammautumisriski on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa kontaktilajeissa, pujottelussa tai pituushypyssä. Jo ihan peruslenkkeilykin tuppaa tuottamaan enemmän nilkannyrjähdyksiä ja lihasrevähdyksiä kuin itämainen tanssi. Mutta sattuuhan sitä tanssijallekin, yleensä pieniä venähdyksiä tai ylirasitusta, joskus liukastumisia, kaatumisia ja revähdyksiä.
Enemmän tanssijalle taitaa sattua tanssisalin ulkopuolella. Olen viikon sisään kunnostautunut niljauttamalla hamstringin venytellessäni, ylirasittamalla lonkkanivelen kävelylenkillä, kun koetin säästellä venähtänyttä reittä, ja lyömällä – edelleen saman jalan – etusäären nojatuoliin niin, että pelkkä puhaltaminen ei riittänyt.
Näiden sattumusten myötä on tullut kerrattua pikkuvammojen ensiapumetodit.
KKK
Suomalaiselle on iskostettu päähän muistisääntö KKK: kylmä, koho, kompressio.
Kylmä ei paranna, mutta se supistaa verisuonia ja siten estää ja vähentää tulehdusreaktioita. Koho ja kompressio eli puristus vähentävät veren pakkautumista vaurioituneelle alueelle, jolloin turvotus on vähäisempää.
Kylmää ei kesällä ole tarjolla kuin pakastimesta. Jääpalat kylmentävät kovin rajusti, sekavihannespussi vähän miedommin. Pakkasessa voi säilyttää kylmägeelipussia tai kauratyynyä. Treenikassissa kulkee kylmägeeli, mutta ainakaan minusta sen kylmyys ei kohdistu riittävän tarkasti vammautuneelle alueelle. Pikakylmäpakkaus on helpompi asemoida, mutta sen miinuspuolena on kertakäyttöisyys.
Kylmää ei saa yliannostella, muuten voi tuloksena olla paleltuma. Yleensä suositellaan 15–20 minuutin kylmähoitoa kerrallaan, parin tunnin välein.
Kompressio onnistuu tiukalla siteellä. Sopiva puristustiukkuus on vaikeampi löytää: liian kevyt sidonta ei purista riittävästi, liian tiukka puristus taas tuntuu epämukavalta.
Miellyttävän kohoasennon saa isolla tai pienellä jumppapallolla. Ilmalla täytetty pallo muotoutuu mukavasti esimerkiksi jalan alla, jolloin verenkierto ei tyssää yhtä täydelleen kuin silloin, kun jalka on nostettuna vaikkapa tuolille.
Kaksi muuta K:ta
Täydennetty ensiapumalli sisältää vielä kaksi muutakin K:ta: kipulääke ja kevennys.
Tulehduskipulääkettä käytetään vammautumisen yhteydessä varsinaisen kivunhoidon lisäksi myös tulehduksen estämiseen. Silloin ei auta, että otetaan minimiannos kerran pari. Ylilääkäri Harri Selänne, joka on erikoistunut liikuntalääketieteeseen, suosittelee ibuprofeiinia 40 milligrammaa painokiloa kohti korkeintaan viiden päivän ajan. 60-kiloiselle tämä tarkoittaa 2400 milligrammaa vuorokaudessa.
Kevennys on K-hoidon laiminlyödyin osa. Kevennys tarkoittaa yksinkertaisesti, että vammautunutta osaa ei käytetä riittävän pitkään aikaan.
Kovin moni ei malta lepuuttaa nyrjähtänyttä nilkkaa tai venähtänyttä lihasta niin pitkään, että se olisi oikeasti parantunut kunnolla, vaan takaisin treeneihin sännätään heti, kun kipu vähän helpottaa. Jos paraneminen on vielä kesken, sama paikka vammautuu helpommin uudelleen.
RICE
Englanniksi KKK-hoitomenetelmän muistisääntö on RICE: rest, ice, compression, elevation – lepoa, jäätä, puristusside ja kohotus.
Siis ensin lopetetaan vammautuneen alueen käyttö ja aloitetaan kylmähoito. Seuraavaksi siirrytään kehittelemään puristussidettä vammautuneelle alueelle, ja lopuksi nostetaan vammautunut alue sydäntä korkeammalle.
Tanssijan ensiapulaukku
Yleensä vahinko sattuu, kun siihen ei ole valmistautunut. Paras tanssitapaturmien loitollapitäjä lienee ensiapulaukku.
Olen hankkinut tanssikäyttöön pienen, valmiiksi kootun ensiapulaukun. Pakkauksen alkuperäinen sisältö oli suunniteltu lähinnä talvisten liukastumisten varalle, mutta samat hoitovermeet sopivat tavallisimpien tanssituntien pikkutapaturmien hoitoon:
- kylmägeelituubi
- kertakäyttöinen pikakylmäpakkaus, joka kylmenee rikkomalla pakkauksen sisällä oleva vesipussi
- elastinen tukiside
- sekä ensiapulaukun peruskamaa: laastareita, sideharsorulla, ihoteippiä, haavapyyhkeitä ja pari sidetaitosta
Oma-aloitteisesti olen lisännyt laukkuun vielä
- särkylääkettä
- glukoositabletteja
- rakkolaastareita pienille ja isoille rakoille
Nämä viimeksimainitut kulkevat mukana myös silloin, kun osallistun itse kursseille. Yalla-pakaaseista tosin unohdin rakkolaastarit – onneksi ensiapu löytyi tanssiystävän laukusta, ja seuraavan kolmen vuoden rakkolaastarivaranto hankittiin Anttilan tarjouksesta.
Lähteitä ja luettavaa:
