Ishtar

Tämänviikkoinen tanssitiedotukseni ei luultavasti ole yleispätevä, mutta kirjoittajan henkilökohtaisessa elämässä se on hyvin yleispätevä: odotettavissa vilkas tanssiviikko.

Parhaillaan työn alla on ensi vuoden ensimmäinen Ishtar, joka ilmestyy välipäivinä. Tällä kertaa olen poikkeuksellisesti venyttänyt deadlineja, jotta pääsen tanssireissuun, joten mainosvarauksia otan vielä tänään maanantaina vastaan, ja mainosdeadlinekin on vasta ensi maanantaina heti aamusta.

Helsingissä on useampana vuonna ollut hyvää tanssitarjontaa itsenäisyyspäivän tietämillä. Yhtenäkään vuonna en ole päässyt mukaan, koska olen tehnyt Ishtaria. Tänä vuonna päätin (ja nyt iso kop kop puiseen pöytään, ettei mitään yllättävää satu), että järjestän itseni nauttimaan Beata ja Horacio Cifuentesin kursseista ja näytöksestä. Lähtöön on aikaa neljä päivää, ja matkakuumetta pukkaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, laukkujen pakkaus jää viimetinkaan…

Studio Henna on tuottanut Cifuentesin pariskunnan uudet show’t Suomeen jo vuosia. Tänä vuonna Henna vastaa kurssitarjonnasta, näytöksen toteuttaa Tanssikeidas. Kursseilla on odotettavissa teknikkaa ja tulkintaa sekä tietysti koreografioita, näytöksessä puolestaan tunnelmankohottajana toimii Keidas Ensemble. En taida turhaan olla innoissani!

Allekirjoittaneelle reissu on luonnollisesti työmatka: kursseille menen imemään oppia omien oppilaideni iloksi, näytöksestä kirjoitan kritiikin seuraavaan Ishtariin. Älkää siis ihmetelkö, kun eräs immeinen istuu Savoyssa lehtiö kädessä ja kirjoittaa sekavia muistiinpanoja: siinä syntyy aineistoa vuodenvaihteen julkaisuun.

Junassa olen viimeksi istunut vuosi sitten syksyllä, kun kävin niin ikään pääkaupunkiseudulla nauttimassa Mohamed el Hossenyn kurssista ja Tanssikeitaan juhlanäytöksestä. Silloin ihastelin uusia kaksikerroksisia junavaunuja ja Pendolinoja, joihin 1990-luvulla poikittaisliikennettä aktiivisesti käyttänyt ei juuri ole päässyt tutustumaan. Nyt nautiskelen jo etukäteen ajatuksesta, että voin istua kirjan tai käsityön parissa useamman tunnin mennen tullen ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä — siis jos jännitykseltäni maltan.

Uusi hallitus

Eipä unohdeta viime viikonlopun uutisia. 7HT:n syyskokous kokoontui ja valitsi hallituksen ynnä toimihenkilöt ensi vuodeksi.

Uusi puheenjohtajamme on Kaisa Helttunen, tuttu nainen muun muassa kurssisihteerin tehtävistä taannoisilta vuosilta. Kirjastovastaavaksi nousee uusi hallituslainen Elina Kurra, ja Nina Äijälä on taas hallituksessa festarivastaavan roolissa.

Monissa tehtävissä jatkavat tutut naamat, kuten Liisa Harjula triplaroolissa varapuheenjohtajana, tiedottajana ja opettajakoulutusvastaavana, Satu Paukku sihteerinä, Sari Piitulainen jäsensihteerinä ja Marika Kauppinen kurssisihteerinä. Varajäseniä ovat edelleen Jonna Korhonen ja Marjo Pihlaja.

Toimihenkilöpuolella tulevana vuonna kevätnäytöksestä vastaa Jessi Sahlberg ja tanssisalivastaavana toimii Kirsti Pehkonen. Rahastonhoitajana jatkaa Lahja Mehto, opintokerhovastaavana Pirkko Manninen ja Ishtarin päätoimittajana Inka Vilén.

Uusia mainoskokoja

Seuraava Ishtarin numero on vuoden 2007 ensimmäinen. Seuraavana mainos: Uuden vuoden kunniaksi lehdessämme on nyt myös uusia, pieniä mainoskokoja pieneen mainostustarpeeseen. Tarjolla on kolmenlaisia mainospaketteja, kaikkien hinta 15 euroa:

yhdellä palstalla (55 mm) 30 mm korkea mainos vuoden jokaisessa lehdessä (5 nroa),
kahdella palstalla (115 mm) 30 mm korkea mainos kolmessa peräkkäisessä lehdessä sekä
kolmella palstalla (175 mm) 30 mm korkea mainos kahdessa peräkkäisessä lehdessä.

Lisäksi tarjoamme tuttuun tapaan ahkerille mainostajille huokeammat hinnat isommista mainoksistamme (neljännessivusta koko sivuun): etukäteen varatusta mainostilasta kolmeen peräkkäiseen lehteen saa alennusta 5 prosenttia, neljään peräkkäiseen lehteen 7,5 prosenttia ja koko vuoden lehtiin 10 prosenttia. Kestomainostuksessa mainos voi vaihtua joka kerta, etukäteen varataan vain tietty mainostila. Mainokset laskutetaan yhdellä laskulla, mutta ne voi maksaa erissä.

Siinä tämänkertainen mainospuffi. Seuraava Ishtar on siis kovaa vauhtia työn alla, matkakuumeesta huolimatta. Nähdään viikonloppuna!

maanantaina 27.11.2006 kello 10.15
Luokat: 7HT, Ishtar, tapahtumat | Hakusanat:
Ei kommentteja »

Kalenteri kertoo, että joulupäivään on viisi viikkoa. Menossa on kiihkein pikkujoulukausi, mikä on myös monille tanssijoille esiintymissesonkia. On pikkujouluja ja pikkujouluja: toisissa esiintyminen on mukava kokemus, toisissa… no, ei välttämättä niin mukavaa.

Parhaita pikkujouluja ovat sellaiset, minne yleisö on tullut nauttimaan ohjelmasta. Huonoimpia pikkujouluja ovat ne, minne yleisö on tullut nauttimaan ensisijaisesti ilmaisesta tarjoilusta. Plussa olisi, kun jo etukäteen tietäisi, kummanlaisiin bileisiin on menossa esiintymään.

Sesonki on menossa myös flunssaviruksilla. Nyt punnitaan vastustuskykyä! Ihmiset sairastelevat, eikä viruksilta voi välttyä sen paremmin työpaikoilla, kauppareissuilla kuin harrastuksissakaan.

Lepo ja lämmin juoma ovat kotikeinoista parhaat, mutta valitettavasti lepo on helppo laiminlyödä. Jos tauti ei pääse paranemaan, vaarana on sairauden pitkittyminen ja jälkitaudit. OT:nä blogin viralliselta toimenalalta: olisi kiintoisaa tietää, paljonko ylimääräisiä kustannuksia työnantajille koituu liian reippaista työntekijöistä, jotka sairauksia uhmaten tulevat työpaikalle puolikuntoisina tartuttamaan muita ja pitkittämään omaa paranemistaan. Olisiko loppujen lopuksi kaikkien etu, että flunssanpoikaset hoidettaisiin heti parilla sairaslomapäivällä?

Ja sitten takaisin blogin aiheeseen: kipeänä tanssiminen ei ole erityisen riemullinen kokemus. Olen sitkeästi osallistunut vuosien varrella muutamalle hartaasti odottamalleni kurssille sairaana, ja se kyllä riepoi, etten jaksanut kurssilla osallistua kovin intensiivisesti tanssimiseen, vaan menin puolella teholla läpi kurssin. Mutta olisiko sitten harmittanut enemmän, jos koko kurssi olisi jäänyt kokematta? Luultavasti.

Nykyisin huudetaan laatuajan perään. Laatuaikaa on sekin aika, minkä käyttää oman kehonsa kuuntelemiseen ja kehon tarpeiden täyttämiseen. Jos puolikipeä kroppa huutaa lepoa, ei se vauhdissa hiljene.

Pikkujoulut ja syyskokous

Viikonloppuna juhlitaan pikkujouluja varmasti monellakin suunnalla. Jyväskylässä 7HT viettää perinteisiä pikkujoulujaan tanssisalilla lauantaina. Ennen iloisia joulunalusjuhlistuksia pidetään sääntömääräinen syyskokous kello 18, jossa valitaan väki ensi vuoden hallitusvastuuseen. Tule mukaan päättämään ja vaikuttamaan!

Perjantaista sunnuntaihin on Porissa tarjolla intialaisen tanssin viikonloppu, jossa opettajana Meissoun. Viikonlopun aikana tanssitaan muun muassa intialaista discoa, bollywoodia ja bhangraa, joka on pohjoisintialainen kansantanssi.

Viikon päästä marraskuu vetelee viimeisiään ja seuraava Ishtar on isosti työn alla. Hyvää pikkujouluilua ja lepoa flunssaisille!

maanantaina 20.11.2006 kello 10.53
Luokat: estradilla | Hakusanat:
Ei kommentteja »

Useimmiten uuden koreografian oppimisessa oppilaita tuntuu hirvittävän sen muistaminen. Tanssien vaikeustasoa arvioidaan helposti minuuttimäärän mukaan: mitä pitempi tanssi, sen enemmän muistattavaa. Vai?

Näinhän ei asianlaita toden totta ole. Lyhyt tanssi voi olla koreografisesti haasteellinen, paljon liikkeitä ja vähän toistoa. Esimerkiksi rumpusoolot ja haitaribaladit ovat jo kolmen minuutin mittaisina aikamoisia muistinressaajia, täysmittaisista estradisooloista puhumattakaan. Toisaalta kuusi, seitsemän minuuttia pitkä biisi voi sisältää niin paljon toistoa, että sen oppii helposti parissa tunnissa.

Koreografian vaikeusasteeseen vaikuttaa toki myös liikekieli, mutta sen perusteella ei tavallinen tanssinkatsoja — eikä aina tanssinharrastajakaan — osaa tanssin vaikeutta arvottaa. Helpoistakin perusliikkeistä syntyy kauniita tansseja, kunhan liikkeet tekee tyylikkäästi ja tunteella.

Takaisin koreografioiden opetteluun. Koreografioiden opettelu on samanlaista kuin musiikkikappaleiden soittamisen tai näytelmän repliikkien opettelu, muihin esittäviin taiteisiin tanssin rinnastaakseni. Metodeja on varmasti monia, ja vain ajan kanssa jokainen löytää itselleen sopivan.

Itse olen kaikissa yllämainituissa pyrkinyt löytämään ison kokonaisuuden sisältä pieniä kokonaisuuksia, johdonmukaisia, eteneviä jaksoja, jotka seuraavat toisiaan. Esimerkiksi näytelmästä vain omien sanottavien opettelu on turhaa: täytyy myös tietää, minkä repliikin jälkeen oma vuoro tulee. Jos ei tiedä, miten repliikki liittyy kokonaisuuteen, se on paljon hankalampi muistaa.

Muistelen aivan ensimmäisiä itämaisen tanssin koreografioita, joita tanssiuran alkutaipaleella opettelin. Silloin jouduin vielä suunnistamaan liike-liikkeeltä-metodilla, kun jokainen liike oli haastava. Mutta jo silloin minulle helpoin tapa oppia koreografia oli kuunnella musiikkia ja yhdistää liikkeet musiikkiin.

Näinhän koreografitkin pääsääntöisesti toimivat: he kuuntelevat musiikkia ja tulkitsevat sen liikkeiksi. Biisin niksaukset ja naksaukset toistetaan keholla, jolloin tanssija on instrumentti, jota orkesteri soittaa. Toki aina silloin tällöin vastaan tulee ns. koreografioita, jotka on rakennettu musiikista riippumatta metodilla “neljä vasempaan, neljä oikeaan, toista molemmat puolet”. Sellaisten oppiminen on muistille todella haasteellista, kun tukea ei saakaan musiikista.

Minä opiskelen koreografiat musiikkina. Biisin fraasit hahmottuvat sarjoiksi, joissa liikkeet seuraavat toisiaan. Jos joku kysyy, miten koreografia etenee tai mitä liikkeitä sarjaan kuuluu, en todennäköisesti osaa vastata ilman musiikkia tai ainakaan tanssimatta sarjaa läpi. Keho muistaa musiikista, ulkomuistilla ei ole paljon sanansijaa tässä prosessissa. Pahimpia ovat sellaiset kappaleet, joissa musiikki on melko monotonista, paljon samantapaisia fraaseja, mutta niihin tehdään erilaisia sarjoja. Sitä vastoin jo mainitsemani moniosaiset kappaleet, kuten vaihtelevat rumpusoolot, haitaribaladit ja estradibiisit, ovat loppujen lopuksi nopeita ja helppoja oppia, koska musiikki kertoo ja kulkee.

Koska hahmotan koreografiat musiikin kautta, minulla on kursseja varten salainen ase — musiikkiin tutustuminen ennalta. Toki siinä on huonokin puolensa: oma pää ja keho voi alkaa tulkita musiikkia niin vahvasti, että toisen ihmisen koreografinen näkemys on vaikeampi sisäistää. Mutta useimmiten koreografiabiisin ennakkotuntemus on helpottanut koreografian opettelua erityisesti festareilla, joilla saattaa tulla montakin uutta koreografiaa lyhyessä ajassa.

Vain kerran “musiikki kertoo sarjat” -metodini on jättänyt minut sormi suuhun. Se oli Mahmoud Redan Lahzon ranaa treenatessa. Vei aika kauan, ennen kuin oivalsin, että sama sarja toistuu eri musiikkiin.

Näytöksiä, illanviettoja ja kursseja

Isänpäivästä on selvitty, pikkujoulukausi on lähtenyt käyntiin. Tämän viikon lauantaille on tapahtumatarjontaa runsaasti. Shamadaan ry. järjestää itämaisen illanvieton Espoossa, Tampereella on Mihrimah ry:n syysnäytös ja Tanssitalo Juuliassa syyskaamosta karkottaa Hannele Lindgren. Viikonloppuna Tanssikeitaalla Helsingissä pääsee treenaamaan tablansoittoa Christer Hackmanin ohjaksissa, ja Peppina Lindforsin tahdissa voi tanssia lauantaina Helsingissä ja sunnuntaina Hämeenlinnassa.

Ei vielä tulevana vaan sitä seuraavana viikonloppuna on 7HT:n syyskokous ja pikkujoulut Jyväskylässä. Tervetuloa silloin joukolla mukaan!

maanantaina 13.11.2006 kello 10.37
Luokat: koreografiat, musiikki, opetus | Hakusanat:
Ei kommentteja »