Ishtar

Olennainen osa itämaisen tanssin toimintaa ovat erilaiset tapahtumat, esiintymistilaisuudet. Oma lukunsa ovat suuret tapahtumat, kuten kesäfestivaalit, joita järjestetään isolla porukalla parisen vuotta. Tapahtuma vetää paljon väkeä, joten kaikki muukin on suurta: suuret kurssisalit, suuret näyttämöt, suuret tilat basaareille sun muulle… Suurta ovat myös menot, joten sukanvarteen ei yleensä paljon kerry.

Tilausta on myös keskisuurille alueellisille tapahtumille ja pienille paikallisille tilaisuuksille. Tavallisia ovat vaikkapa näytökset, joissa alueen tahi paikkakunnan harrastajat esittävät taitojaan. Toinen tyypillinen tapahtumaformaatti on vapaamuotoisempi yhteinen tanssi-illanvietto. Kummassakin suurimmat ongelmat löytyvät yleisövirran ja rahavirran suuntaamisesta sisäänpäin.

Suusta suuhun

Mistä löytyy yleisö näytökseen? Vakiintuneilla vuosittaisilla näytöksillä on usein vakikatsojia, jotka tulevat uskollisesti kerran vuoteen. Ensimmäistä kertaa järjestettävän näytöksen pitäisi lyödä itsensä läpi, tapahtuma pitäisi saada markkinoitua oikealle kohderyhmälle. Mainostaminen esimerkiksi maakuntalehden sivuilla ei välttämättä tavoita potentiaalista yleisöä. Omilla nettisivuilla mainostaminen tulee vain oman alan harrastajien etoisuuteen. Mitäänsanomaton juliste lähikaupan ilmoitustaululla tulee ohitettua huomaamatta.

Paras markkinointikeino on yleensä ns. suusta-suuhun-menetelmä (yhteys elvytystoimintaan on vain nimellinen). Parhaimpia markkinoijia eivät välttämättä ole esiintyjät itse, vaan heidän faninsa, siis aktiivisimmat tukijoukot. Tämä tarkoittaa yleensä äitejä ja isoäitejä, jotka sosiaalisissa verkostoissaan välittävät ylpeinä viestiä jälkikasvunsa edesottamuksista, iästä riippumatta.

Tanssi-illanvietot järjestetään enemmän esimerkiksi yhdistyksen jäsenistön kesken, jolloin asialle vihkiytyneet kerääntyvät yhteen nauttimaan tanssista ja seurasta. Tällöin kohderyhmän tavoittaminen on helpompaa, eikä ulkopuolisen yleisön metsästys ole kynnyskysymys. Ongelmaksi muodostuu maksajan löytäminen: kaikki kulut täytyy veloittaa jäsenistöltä, joka tuppaa muutenkin käyttämään sievoisen summan rahaa tanssiin.

Menee ja kuluu

Kaupunginteatterien musikaalilippujen hinnat ovat tätä nykyä tähtitieteellisiä: 30–40 euroa yhdestä teatteri-illasta on ainakin vähätuloisen kotiäidin kukkarolle karmean suuri summa. Silti huippumusikaalit vetävät ilta salit täyteen ilta toisensa jälkeen — ja pakko onkin, jotta jotain jää viivan alle. Kiinteistökulut, henkilökunnan palkat, tekijänoikeuskorvaukset ja muut juoksevat kulut ovat mittavat. Yhden musikaalin eteen tehdään työtä kuukausia.

Kun itämaisen tanssin harrastajat järjestävät näytöksen, se nähdään kerran, korkeintaan kahdesti. Kiinteistökulut jäävät pieniksi, kun tila vuokrataan vain kenraaliharjoituksia ja itse näytöstä varten. Henkilökunta tulee parhaassa tapauksessa talon puolesta. Teosto- ja gramex-kustannukset yhden illan näytöksestä eivät ole valtaisat, eikä rekvisiittaan, käsiohjelmiin ja muihin tarpeisiin yleensä ole välttämätöntä sijoittaa kovin lihavaa tukkua euroja. Kääntöpuolena on se, että kunnianhimoa ei saa päästää valloilleen: jos näytökseen haluaa jotain ekstraa, samalla lavalla pitäisi päästä harjoittelemaan kokonaisuutta useampia kertoja. Siinä kohti budjetilta tippuu yleensä pohja pois.

Näytöksen järjesteminen on suhteellisen halpaa talkootyön ansiosta. Yleensä esiintyjien palkkiona on esiintymismahdollisuus. Koreografioista ja sovituksista ei makseta tekijänoikeuskorvauksia, palkkaa on saanut korkeintaan viikkotuntien ohjaaja, jonka tunneilla tanssia on harjoiteltu, ja hänkin yleensä tekee projektin eteen roppakaupalla korvauksettomia tunteja. Vaikka opettaja olisi ammattilainen, hän usein tekee näytöksen eteen töitä ikään kuin harrastajapohjalta. Plussakoriin karttuu mainetta ja kunniaa, mikä parhaimmillaan voi poikia lisää palkallistakin työtä tulevaisuudessa.

Kustannukset nousevat vuosi vuodelta, mutta uskaltaako lippujen hintoja nostaa? Missä vaiheessa ylittyy katsojan kipukynnys ja näytös jää väliin lipun hinnan vuoksi? Virhearviointeihin ei olisi varaa, sillä ainutkertainen esitys saa lipputulonsa siitä yhdestä ainoasta esityksestä.

Kaveri kans

Palaan takaisin suusta suuhun kiertävään markkinointiin. Kun yleisöön eksynyt on viettänyt nautinnollisen parituntisen tanssin parissa, hän mielellään tulee toistekin mutta myös kertoo lähipiirilleen kokemastaan elämyksestä. Parhaassa tapauksessa seuraavana vuonna hän saapuu katsomoon kolmen, neljän ystävänsä kera (ellei sitten ole jo päätynyt itse tanssitunneille). Sitä seuraavana vuonna kenties nämä kolme, neljä ystävää tuovat omat ystävänsä mukana.

Prosessi on pitkä. Ensimmäisellä kerralla yleisö voi jäädä hyvinkin pieneksi. Jos näytökset ovat harvakseltaan, satunnaisesti, ei yleisölle ehdi tulla tapaa tanssinäytöksessä käymisestä. Silloin joka kerta yleisön houkuttelu aloitetaan nollatilanteesta.

Toisaalta katsojat saa karkotettua tehokkaasti myös sillä, että näytös on huonosti valmisteltu, keskeneräinen ja sisäänpäin lämpiävä. Silloin huonot kokemukset kulkevat eteenpäin kulovalkean lailla.

Hiljainen viikko

Tällä viikolla eletään tapahtumasaralla hiljaiseloa: Ishtarin tapahtumakalenterissa ei ole merkintöjä. Tammikuu vaihtuu helmikuulle ainakin Etelä-Pohjanmaan itäisimmissä kolkissa pakkassäässä — tänä aamuna mittari oli vaipunut kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille.

Lämmintä tanssihenkeä pakkaspäiviin ja kevään tapahtumien järjestelyyn!

maanantaina 29.1.2007 kello 10.48
Luokat: yleistä | Hakusanat:
Ei kommentteja »

Tammikuu on se aika vuodesta, kun raha katoaa tililtä ääntä nopeammin. On kaikensorttisten vuosittaisten maksujen aika, normaalista leipälaskusta puhumattakaan. Välillä käy mielessä, onko sitä ihan pakko olla jäsenenä kaiken maailman yhdistyksissä. Mitä hyötyä?

Olen itse jäsenenä useammassa itämaisen tanssin yhdistyksessä, joten vuosittaista jäsenmaksua kertyy euro poikineen. Muiden sidosryhmien jäsenyydet olen karsinut minimiinsä, eikä valitettavasti varaa ole olla jäsenenä kaikissa kiinnostavissa tanssiyhdistyksissäkään.

7HT:n jäsenyys on tanssiyhdistysten jäsenyyksistäni tärkein, olenhan ollut huntulainen tanssiurani alusta asti ja kaikki nämä vuodet urakoinut yhdistyksen toiminnassa, viime vuodet etätyöläisenä. Luonnollisesti jäsenyys palkitsee, kun on aktiivina toiminnassa mukana. Uskon silti, että rivijäsenellekin riittää tarjontaa.

7HT on siinä mielessä haasteellinen yhdistys pyöritettäväksi, että toimimme kahdella kortteerilla: valtakunnallisena itämaisen tanssin yhdistyksenä, joka palvelee koko Suomen tanssiharrastajia, sekä Jyväskylässä paikallisena itämaisen tanssin harrastuksen ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Jäseniäkin on siis kahta sorttia, on Jyväskylän seudulla asuvia viikkotunneilla kävijöitä sekä valtakunnallisesta toiminnastamme kiinnostuneita.

Jyväskylässä ja lähiseudulla asuville jäsenetumme ovat kiistattomat, saavathan jäsenet alennusta viikkotunneista ja kursseista (muistakaapa Peppina Lindforsin vierailu maaliskuussa, ilmoittautua voi koko ajan!). Mutta miksi olla jäsen, jos ei koskaan tule käyneeksi Jyväskylässä?

Yksi tärkeimmistä syistä taitaa monille olla Ishtar, jäsenlehtemme. Ishtar ilmestyy viisi kertaa vuodessa ja kertoo ajankohtaisten tapahtumien lisäksi myös muista tanssielämään liittyvistä asioista, ja lisäksi lehdessä julkaistaan tapahtumakalenteria — sitä samaa, mistä siteeraan ajankohtaisia tapahtumia tässä blogissa. Sitä on kritisoitu, ettei Ishtaria voi ostaa irtonumeroina, mutta nykyisillä joukkoviestinnän ja verotuksen lainsäädännöillä se ei onnistu. Jos irtonumeromyynti olisi muutoin mahdollista, niin sen uskallan luvata, että yhden lehden hinta olisi varmasti paljon korkeampi kuin viidesosa 7HT:n jäsenmaksusta. Jäsenenä saa jäsenen oikeudet ja jäsenedut sekä kaupanpäällisinä ajankohtaisen itämaisen tanssin lehden.

Toinen tärkeä syy monille ovat alennukset, joita 7HT ja yhteistyökumppanimme tarjoavat. Tänä vuonna Yalla! kansainvälinen itämaisen tanssin festivaali tarjoaa festarikurssit jäsenhintaan kaikille 7HT:n jäsenille. Useammalle kurssille osallistuvan festarivieraan säästö on huomattava. Muistattehan, että alennukset myönnetään jäsenille, jotka ovat maksaneet vuoden 2007 jäsenmaksunsa.

7HT:n jäsenyydestä voi lukea lisää yhdistyksen sivustolta. Sivujen päivityksen myötä toiminnassa ovat taas nettilomakkeet: liittymislomake jäseneksi liittyville ja muutoslomake osoitteenmuutoksista ja Ishtarin jakeluhäiriöistä ilmoittamiseen.

7HT:n jäsenmaksu 20 euroa

Tänä vuonna 7HT:n jäsenmaksu on 20 euroa. Korotusta tuli viime syyskokouksessa kolme euroa, mikä varmasti nostaa niskavilloja pystyyn monelta. Mutta kun katsoo taaksepäin, ei korotus tuntune kohtuuttomalta: tämä on 11. vuoteni 7HT:n jäsenenä, eikä jäsenmaksuja ole korotettu kertaakaan aiemmin. Kun liityin yhdistykseen, jäsenmaksu oli sata markkaa, ja kun valuutta vaihtui euroksi, jäsenmaksu pyöristettiin 17 euroon.

Ei siis voi puhua hurjista korotuksista jäsenmaksuissa, johan kymmenessä vuodessa joka saran hinnat ja kustannukset ovat nousseet enemmän kuin 17,6 prosenttia. Historian valossa sopii olettaa, ettei jäsenmaksun korotuksista tule jokavuotista perinnettä.

Jäsenmaksulaskut ovat postissa tulossa, joten jos käytätte nettipankkien maksupohjia, muistakaa tarkistaa jäsenmaksun summa. Henkilökohtaiset viitenumerot ovat samat kuin viime vuonna. Ja se eräpäivähän on kuun lopussa — seuraava Ishtar ilmestyy maaliskuulla, ja sen saavat vain ne jäsenet, jotka ovat maksaneet vuoden 2007 jäsenmaksunsa.

Varkaudessa juhlitaan

Ja mitä tapahtumakalenterimme kertookaan tammikuun viimeisen viikonlopun tapahtumista? Kevätkausi alkaa rauhoittua tasaiseen uomaansa, mutta Varkaudessa juhlitaan! Seher — Tanssin taikaa ry:n viisivuotisjuhlanäytös nähdään lauantaina 27.1. Vierailijoina ovat lähiseudun tanssiyhdistykset Farah ry. Savonlinnasta ja Tuhat ja Yksi Yötä ry. Mikkelistä, sekä Taikku Hyvönen Vantaalta. Iloista juhlaa seherläisille!

Kuluvan viikon jännitysmomentti löytyy autoilun puolelta: käynnistyykö auto tanssituntien jälkeen, kun pakkasta on vaihteeksi ihan reilusti. Muuten kirpeät pakkaspäivät ovat tervetulleita; huurteiset puut ja hanki tuntuvat siltä, miltä tähän aikaan vuodesta pitääkin — talvelta. Lämmintä päälle!

maanantaina 22.1.2007 kello 10.53
Luokat: 7HT | Hakusanat:
Ei kommentteja »

Marraskuussa 2006 ilmestyi Suuren Käsityölehden numero, joka puffasi seuraavan numeron sisältöä sanoin “vatsatanssijan toiveasu”. Vilkaisin kuvaa ja huokaisin — ei mikään unelmien tanssipuku. Väriksi oli valittu haalea turkoosi, koristeita niukasti ja hameen malli vei ajatukseni vähintään kymmenen vuoden taakse.

Kyseinen puku ilmestyi tammikuun Suuressa Käsityölehdessä toissaviikolla, ja pääsin tarkemmin tutustumaan ohjeeseen. Pukukokonaisuuteen oli kaavoitettu neljä osaa: ns. kaksiosainen eli liivit ja vyö, hame ja huivi.

Hame on sinällään ihan hauskan mallinen, voisin kuvitella tekeväni kaavalla hameen treenikäyttöön: helma on viistottu V-malliseksi, sivut nousevat yli puolen pohkeen. Leveyttä hameessa on esiintymiskäyttöön niukalti, yleensähän kaksiosaisen puvun kanssa käytettävä hame on lähinnä kellomainen, joskus jopa tuplakello. Hame on tehty piilovetoketjulla lantiolta istuvaksi ja helmaan on ommeltu hapsullinen helminauha, molemmat valintoja, joita en itse tämäntyyppiseen hameeseen tekisi.

Huivi on myös ihan hauska, josko ei tanssikäyttöön. Huivi on kolmion mallinen, pitkän sivun leveys 150 senttiä eli kankaan leveys, mikä on aikuisen tanssihuiville auttamatta liian vähän. Alareunoihin on ommeltu samaista hapsunauhaa.

Vyö kiinnitetään silmuilla ja nauhalla, mikä on heppoinen ratkaisu painavalle vyölle. Tämä malli on tosin huomattavan kevyt, vain kaksinkertainen kangas, jonka helmaan on edelleen ommeltu hapsunauhaa, ja vyötärölle (!) kiinnitetty paljettihapsuja, jotka näyttivät olevan herkästi takertuvaa sorttia. Mallissa etuosa on leveä, takaosa kapea.

Liiveihin tarjotaan vain kuppikokoa B, koot 75–85. Liivimallin perusongelma on se, että se valmistetaan niin ikään pelkästä kankaasta ilman kovikkeita. B-kuppinen harrastaja voi tällaisella pärjätäkin, mutta vähänkään suuremmalla kuppikoolla tarvitaan rintavarustukselle kunnon tukea jo ihan esteetiikan nimissäkin. Ylipäänsä liiviosa muistuttaa enemmän rintaliivejä kuin tanssipuvun liivejä: olkaimet on tehty kuminauhasta säädettäviksi ja muotoilu tehdään kaarituilla. Tanssiasumaisuutta tuo lähinnä alaosaan kiinnitetty helminauha.

Puku ohjeistetaan valmistamaan silkistä, jota menee koko asuun 2,75 metriä (!!!).

Sovellusta

Hmm… Perusideahan on mukava, ja kaavoja itämaisen tanssin asuihin tanssinharrastajat ovat kaivanneet kautta vuosien. En kuitenkaan kehottaisi orjallisesti tätä kaavaa hyödyntämään. Hameen kaavalla voisin valmistaa treenihameen, josko en piilovetoketjullisena versiona. Huivin kaavaa ei missään nimessä kannata käyttää tanssihuivin tekemiseen (jonka leveyden täytyy ehdottomasti olla ainakin 60–80 senttiä leveämpi kuin oma syliväli, siis kädet levitettynä sivuille), mutta lantiohuivintapaisen siitä voisi saada (jos 150 senttiä riittää siihen, että saa huivin myös sidottua kunnolla kiinni).

Vyön kaavaa voi mainiosti soveltaa, josko itse tekisin etuosan kapeampana kuin tässä mallissa ja vastaavasti leventäisin takaosaa reilusti. Taakse muotoillun silmukiinnityksen sijaan laittaisin vyön kiinnityksen sivulle, johon riittävästi päällekkäin menevää varaa ja kiinnittimeksi hakaset. Liiviosan kaavalla voi B-kuppinen ryhtyä liivejä väsäämään, jos näprääminen innostaa, mutta materiaalit kannattaa vaihtaa ja sitä myöten suurin osa ohjeistakin menee sovellettavaksi — esimerkiksi pelkistä kaarituista tuskin on riittävästi tukea, mutta topatut liivikupit parantaisivat jo tilannetta. Sekä vyö että liivit kaipaavat enemmän jämäkkyyttä kuin ohjeessa on.

Asu varmasti näyttää tanssiin vihkiytymättömän silmin aivan tanssiasulta, mutta enemmän tanssineen silmin puku kaipaa jalostamista.

Lukuisat tanssijat valmistavat jatkuvasti asuja niin kansantansseihin, baladiin kuin estradiinkin, joten mistään salatieteestä ei ole kyse. Esimerkiksi joustavasta kankaasta pystyy istuvan galabeyan valmistamaan melko helposti. Kaavoja ei toki löydy itämaisen tanssin asun nimellä, mutta erittäin hyviä sovellettavia kaavoja löytää juhlavaatteista. Valitettavasti tällaisten tanssiasujen ompelu edellyttää niin kaavan kuin ompeluohjeen sovellustaitoa, joten jos sitä ei ole entuudestaan hankittuna, ei ensimmäisen tanssimekon kankaaksi kannata valita kalleinta, mitä kaupasta löytyy. Taidoilla on tapana kehittyä harjoituksen myötä, joten muutaman esiintymisasun valmistamisen jälkeen voi lisätä vaatimustasoa.

Niille, joilla peukalo on keskellä kämmentä ja tilillä enemmän rahaa kuin kalenterissa aikaa, suosittelen lämpimästi suomalaisia basaarimyyjiä, jotka hankkivat upeita asuja Kairosta. Nettisivut löytyvät ainakin Studio Hennalta ja Let’s Dance -liikkeeltä.

Tiedotusluonteisia asioita

Pukuhuuman keskeltä palaamme takaisin tanssitiedotteiden pariin.

Kaikki vanha 7HT:n nettisivujen aineisto on nyt muokattu uuteen sivuformaattiin. Myös jäsenlomakkeet toimivat taas, joten esimerkiksi osoitteenmuutokset pääsee tekemään kätevästi jäsenlomakkeella.

Ensi kesän Yalla!-festivaalin esite on ilmestynyt. 7HT:n jäsenet saavat esitteen ilman eri tilausta, muut voivat tilata esitettä Masrah ry:ltä.

Tällä viikolla jatkuu paluu tanssitunneille. Viikonlopun voi viettää Naantalissa 12. Oriental Dance Festival of Finlandin parissa. Tapahtumassa on kurssien ja basaarien lisäksi näytökset perjantaina ja lauantaina kello 20 sekä sunnuntaina kello 15.

Jos olet Helsingissä, voit perehtyä sunnuntaina arabeskin apulaisiin Peppina Lindforsin johdolla Tanssikeitaalla.

Meillä on lunta ja pikkupakkasta. Johan tätä on odotettukin! Varovaisuutta liikenteeseen ja iloa tanssiin, hyvät tanssijat.

maanantaina 15.1.2007 kello 10.23
Luokat: tilpehöörit | Hakusanat:
2 kommenttia »