Ishtar

Sisäinen kelloni on aivan sekaisin viikonlopun Ishtar-uurastuksen jäljiltä, joten bloggaamaankin ehdin vasta nyt lastenohjelmien aikaan (perheenäidin päivän seesteisin hetki).

Uusi Ishtar ilmestyy ensi viikon lopulla, mutta tässä jo vähän täkyjä tulevasta.

Tanssinopettajien kanssa olemme keskustelleet ahkerasti koreografien tekijänoikeuksista. Keskustelun tulokset löytyvät tulevan Ishtarin sivuilta juttumuodossa.

Tanssitalo Juulian tytöt nousivat joulukuussa lavalle Horacio Cifuentesin kanssa. Miksi, miten ja millä mielellä?

Tanssijoita on haastateltu vuosien mittaan useita, mutta tanssin tiimoilta löytyy myös muita mielenkiintoisia ihmisiä. Jutussa mietteitään tanssista ja muustakin kertoo henkilö, joka on vaikuttanut siihen, millaisena tanssin muistamme.

Juhlavuoden kunniaksi pyyhittiin pölyt arkistojen päältä ja kaivettiin päivänvaloon muutamia juttuja vuosien varrelta. Vanhojen kaivelua jatketaan koko loppuvuoden ajan.

Ja luonnollisesti Ishtarista löytyy myös paikallisyhdistysluettelo, kevään runsas tapahtumakalenteri ja paljon muuta.

Yhteistyötä

Vain harva Ishtarin juttu syntyy yhden ihmisen tuotoksena, yleensä prosessiin tarvitaan useampia ihmisiä. Seuraavassa Ishtarissa julkaisemme Safaa Faridin haastattelun. Safaa on El Nugum -yhtyeen solisti, tulevan Yalla!-festivaalin vieraita.

Safaan haastattelun on tehnyt Leila, Kairossa tanssiva amerikkalainen. Meidän käyttöömme jutun hankki Peppina Lindfors. Juttu oli englanniksi, joten käänsin artikkelin, mutta kinkkisissä kohdissa turvauduin Anu Toivosen apuun.

Koko joukkion yhteistyön tuloksena pääsette syventymään siihen, millaista Kairon musiikki- ja tanssielämä on ollut viimeisten 25 vuoden aikana.

Hiihtoloma vai tanssiloma?

Se on sitten hiihtoloma. Allekirjoittanut käyttää sen hyödyllisesti tanssiin: pukuprojekteja on työn alla, koreografioita hiottavana ja sunnuntaina suuntaan kurssinpitoon. Toivottavasti yhdistelmä vapaata iltatöistä + pikkupakkanen kuljettaa perhettä ulkoilemaan.

Eteläinen Suomi palaa jo ruotuun, ja ainakin Studio Shamsina tarjoaa tiivistreenauksen mahdollisuutta. Oikein mukavaa hiihtolomaa niille, jotka lomasta saavat nauttia, ja kaikille mainiota maaliskuun alkua!

maanantaina 26.2.2007 kello 17.29
Luokat: Ishtar | Hakusanat:
Ei kommentteja »

Olipa kerran aika, jolloin kaikki tanssiin liittyvät tavarani mahtuivat yhteen reppuun. Tuosta ajasta ei itse asiassa ole kovinkaan kauan, muutama vuosi. Kaikki, mitä silloin tarvitsin (ja omistin), oli pari kolme lantiohuivia, tossut ja pari esiintymispukua, huivi, zillit ja keppi (joka ei totta puhuakseni aivan reppuun mahtunut) sekä muutama cd. Ajoitettakoon tämä aika jonnekin viime vuosituhannen lopulle.

Sitten tuntui löytyvän vähän irtorahaa, jonka käytin sujuvasti uusien lantiohuivien hankintaan. Kohtsillään päästiin tilanteeseen, jossa kaikkia lantiohuiveja ei ollut järkevää kuljettaa mukana, vaan treenikassiin heitettiin pari yksilöä fiiliksen mukaan. Ehkä tärkein etappi oli sijoittaminen ensimmäiseen oikeaan milayaan: sitä ennen olin treenannut mustalla, paksuhkolla kangaskappaleella. Paljettien kimallus pyöräytti pään sekaisin. Cd-valikoima kasvoi kursseilla käymisen myötä: kurssin hintaan sai aina lisätä suoraan 20 euroa koreografiamusiikin hankintaa varten.

Pikkuhiljaa varasto alkoi karttua. Ryhdyin opettamaan ja esiintymään, joten tarvetta oli kaikenmoiselle tarpeistolle. Koska opetan kansalaisopistossa eikä kansalaisopisto varmasti ole suostuvainen hankkimaan kaikkia mahdollisia itämaisen tanssin vempeleitä, opetuskäyttöön tuli hankittua perusvälineitä ja rytmisoittimia. Opetan useammalla paikkakunnalla eri saleissa, joten käytettävissä ei ole vakiosalin varastotiloja.

Kasoittain tilpehöörejä

Juuri nyt ollaan pisteessä, jossa tarpeistolle täytyy keksiä kunnon säilytysmenetelmät. Osa tavaroista on onneksi lainassa, mutta siitä huolimatta työhuoneessani valuu tanssitilpehöörejä pitkin kaikkia vaakasuoria pintoja, vaatehuoneessamme on kasoittain esiintymisvaatteita, sekalaisia ryhmillä käytössä olleita asusteita löytyy sieltä täältä eikä esiintymiskoruilla ole mitään loogista sijaintia .

Epämääräisen arkistointimenetelmäni heikkous on se, että alan unohtaa, mitä kaikkea minulta löytyy. Esimerkiksi cd:iden arkistoiminen on hankalaa: aina täytyy olla roima otos levyjä tuntikäytössä, joten tanssilevyille ja -videoille pyhitettyä hyllykköä katsomalla ei saa kokonaiskuvaa levyvarannoista. Pieni penkominen varastoissa tuottaa yllätyksiä — viimeksi levyhyllyä kolutessani löysin muutaman unohdetun aarteen.

Sama ongelma pätee myös koreografiapapereihin. Oi niitä aikoja, kun kaikki koreografiat mahtuivat yhteen kansioon! Tätä nykyä minulla on neljä viisi erinomaisen painavaa repäisykansiollista paperinuotteja tansseihin.

Tanssitarpeistoni on kasvanut tähän jamaan salakavalasti muutamassa vuodessa. Nyt olisi aika laittaa arkistot ojennukseen. On sentään kolme tanssitarpeiden saraa, jotka ovat ojennuksessa: kaikki tanssiasukankaani löytyvät kahdesta (hyvin suuresta…) pahvilaatikosta, kaikki kirjontatarpeeni muutamasta pienemmästä laatikosta ja kaikki Ishtarit hyllystä omista lehtitelineistään (paitsi silloin, kun selaan arkistoani). Enää on järjestettävänä huivit, puvut, korut, tossut ja kengät, tanssivälineet, levyt ja videot, muistiinpanot ja koreografiapaperit, soittimet…

Ensimmäisen hiihtolomaviikon harrasteita

Tällä viikolla eteläisimmässä Suomessa on hiihtoloma. Ainakin Studio Shamsinassa on tarjolla useampia kursseja viikon mittaan: tänään maanantaina shaalitanssi, tiistaista keskiviikkoon keppitanssi ja keskiviikosta perjantaihin bollywoodia.

7HT puolestaan kokoustaa tänä iltana: kello 18 alkaa vuosikokous Dance Centerissä. Tervetuloa!

Tämän viikon ohjelmana on allekirjoittaneella työstää seuraava Ishtar, jossa julkaistaan taas luettelo paikallisyhdistyksistä. Tapahtumakalenterin uudet ilmoitukset toimitukseen viimeistään perjantaina, kiitos!

maanantaina 19.2.2007 kello 9.54
Luokat: tilpehöörit | Hakusanat:
Ei kommentteja »

Muistan osallistuneeni ainakin khaligikurssille aivan tanssiurani alkumetreillä, ensimmäisissä kesäfestivaaleissani 1997. Silloin kurssin anti jäi aika löyhäksi, ei oivallisen opettajan Jaana Ählin vuoksi, vaan siksi, että kykyni ymmärtää kansantanssien liikekieltä oli kovasti puutteellinen. Kolme lukukautta — siis puolitoista vuotta — tanssineena olin vasta päässyt vähän jyvälle itämaisen perusliikkeistöstä (josko tietysti kuvittelin tietäväni ja osaavani jo melkein kaiken).

Sittemmin tanssi- ja kansantanssikursseja on tullut kahlattua useampia eri opettajien johdolla. Khaligista on tullut yksi suosikeistani, ei vähiten värikkäiden pukujen ja hiusten käytön vuoksi. Haggalasta olen aina pitänyt siitä huolimatta, että perinteinen oranssi tahi vihreä puku ei kuulukaan suosikkiväreihini. Milayafanina aleksandrialainen on niin ikään kolahtanut.

Monien kansantanssien paras puoli on suhteellisen yksinkertainen liikekieli. Esimerkiksi khaligi ja nuubialainen ovat perusolemukseltaan sen verran simppeleitä, että perusliikkeiden oppimiseen ei kauan mene. Kumpikaan ei saa lavalla minua syttymään huikeiden liikkeidensä vaan enemmän ryhmätyöskentelyn ansiosta.

Puvustuksen problematiikka

Useimmat kansantanssit ovat ehdottomasti omimmillaan ryhmän esittäminä, monimuotoisesti tanssiporukalle sovitettuina. Kansantanssien toteuttamisen haasteena on puvustus: useimmat tanssit ovat parhaimmillaan, kun ne esitetään juuri siihen tanssiin sopivalla puvulla. Estradit ja baladit viikkotuntiryhmä voi esittää yhdellä koltulla, mutta khaligista kyllä tippuu pois se olennainen ilman thobe nashal -mekkoa.

Tämäkin lienee tottumiskysymys. Tanssin syntysijoilla tanssijat vetaisevat jos minkälaista kansantanssipohjaista tanssia monenmoisissa mielikuvituksellisissa asuissa. Toisaalta tanssin funktiokin on siellä toinen.

Monessa yhteydessä olemme päivitelleet suomalaisten halua tehdä kaikki “oikein”, mutta usein unohtuu, että “oikeaa” ja “alkuperäistä” ei itse asiassa ole, on vain voittaineita tulkintoja ja hävinneitä tulkintoja, hienovaraisia kulttuurien eroja, jotka eivät ole perustuneet kirjatietoon vaan yhteisön tapoihin.  Suomalaiset kansallispuvut (katso myös kansallispukukeskus ja Finnica) on tarkkaan muotoiltu, mutta niistäkin syntyy uudisversioita ja vaikutteita otetaan uustulkintoihin.

Vaikka itämaisen tanssin kansantanssit pohjautuvat kansanperinteeseen, ei silläkään saralla mikään ole ikuista ja kirjoihin kirjoitettua. Huomasin 7HT:n itämaisen tanssin tietopankkia selatessani, että siellähän on tämänhetkisen tietämyksen mukaan vanhentunutta tietoa: tyyleissä puhutaan portsaidista eli bambuteijasta, kuten vielä jokunen vuosi sitten oli tapana. Tätä nykyä kattokäsitteenä on simsimiyya. Täytyypä vääntäyttää tämäkin asia tulevaisuudessa tietopankkiimme ajan tasalle, Itämaisen tanssin tyylit -julkaisussahan simsimiyyasta jo puhutaan.

Toinen epäloogisuus on jaottelussa kansantansseihin ja “ei-kansantansseihin”. Jos kansantanssina pitää esimerkiksi jonkin kansan tai heimon perinteistä tanssia, eivät ylikansalliset tyylit tahi kehitellyt muodot ole kansantansseja. Jos taas kansantanssia käyttää synonyymina etniselle tanssille, koko itämaisen tanssin repertuaari on kansantanssia, estraditanssi mukaan lukien.

Minulle yksi itämaisen kiehtovimmista puolista on sen moninaisuus: nautin yhtä lailla yleisesti itämaiseksi tanssiksi tunnistettavasta estradista tai baladista kuin Lähi-idän kansanperinteestä pulppuavasta tanssista. Itämaisen tanssin ja sen kansantanssien myötä olen oppinut myös arvostamaan kansantanssia niin Suomesta kuin muistakin maista. Silmä hahmottaa aivan eri tavalla vierasta tanssilajia, kun plakkariin on kertynyt itämainen tanssityyli poikineen.

Vuosikokous 19.2.

Tälle viikolle ei tapahtumakalenterissamme menoja ole, joten vietetään ystävänpäivää kukin tahoillamme tanssin merkeissä. Ensi viikolla eteläisin Suomi elää hiihtolomakautta, joten muun muassa Studio Shamsinassa pääsee teemakursseille.

7HT:n perinteinen vuosikokous on viikon päästä maanantaina Dance Centerissä kello 18. Tervetuloa sinne, hyvät jäsenet!

maanantaina 12.2.2007 kello 9.55
Luokat: yleistä | Hakusanat:
Ei kommentteja »