Merkinnät luokista ''

Tapahtui viime päivinä

7HT:n kevätnäytös ja kurssiviikonloppu on taas ohi ja mieli hyvä. Näytös oli oikein onnistunut ja monipuolinen, katsojat kertoivat. Minulta jäi tietysti näkemättä pitkät pätkät, mutta onnistuin pääsemään piippuhyllylle kurkkimaan tähtivieraamme Peppina Lindforsin sooloja, jotka olivat komeaa katseltavaa.

Oma valmistautumisviikkoni meni muutamassa kohdin hitusen eri lailla kuin suunnittelin. Pyykkiä pesin aikomaani vähemmän, joten kotiinpaluutani juhlistivat vaatevuoret. Kulmakarvojen nyppiminen jäi pahasti puolitiehen, mutta pahimmin hajasijoitetut yksilöt ehdin kiskaisemaan irti. Kaikki kynnet jäivät lakkaamatta. Suhteellisen tukevat silikoniolkaimet löytyivät yllättävän helposti (tosin valinnanvaraa ei ollut, olivat ainoa tarjolla oleva malli).

Kaikki liikenevä aika kului puvun parissa. Koska halusin saada helmafrillan reunustettua paljetein ja helmin, ei tuntien työ näyttänyt kovin runsaalta: täyskellosta leikattua frillaa on metritolkulla. Tällä viikolla jatkuu toisen, vielä suuremman frillan reunustaminen, joten tiedänpä taas, mihin kaikki liikenevä aika kuluu.

Kurssiviikonloppuun osallistuttiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Opetusdemo oli hyvä ja monipuolinen, ja muutama loistava vinkki tarttui mukaan oppilaitteni iloksi. Fellahikurssi oli ääriään myöten täynnä — kansantansseissa on siis imua! Iloinen fellahi oli väsyneelle tanssijalle todella raskasta mutta hauskaa. Pääsin kokeilemaan leveää fellahimekkoa, ja toden totta tanssi tuntui leveää helmaa heilutellessa aivan toisenmoiselta. Ihastuin eritoten mekkoon, jossa helmassa oli frillaa riittämiin: frillan paino liikutti helmaa näyttävästi. Lauantain kurssiputken päätteeksi ilta kului melko jähmeässä tilassa, kun jalat ja aivot kieltäytyivät yhteistyöstä. Ainoa asia, mihin keskittymistä riitti, oli kellojen kääntö. Sunnuntai oli siis vielä tuntia varhaisempi.

Sunnuntaina treenattiin ankarasti tekniikkaa ja tehtiin ihastuttava popbaladikoreografia. Kurssiohjelmassa oli myös esittämistä ja yleisön huomioonottamista, ja koreografia muotoutuikin näppärästi teatterilavaversiosta neljään ilmansuuntaan kulkevaksi tanssiksi. Kivaa ja antoisaa samassa paketissa.

Nyt pitäisi palata arkeen. Sitkeäähän se on, varsinkin kun pitäisi paneutua pyykinpesuun.

Helsinki–Imatra–Vantaa

Viime viikonlopun tapahtumaputki jatkuu. Tulevana lauantaina Studio Shamsina tarjoaa Helsingissä perinteistä keppitanssia, Imatralla treenataan tribalia Hannele Aaltosen johdolla ja Vantaalla kisaillaan Villin tanssin merkeissä Tanssitalo Juuliassa. Päivällä Taikku ohjaa edistyneille modernia estradia.

Viikon päästä eletään huhtikuuta. Ulkona on kevät jo pitkällä, ja kesäajan myötä illat ovat valkeat. On taas hyvä istuutua ompelemaan paljetteja pukuun.

Viimeiset viisi päivää

Perjantaina on 7HT:n näytös (pdf-juliste). Aikaa viisi päivää h-hetkeen, valmistelut kuumimmillaan. Vilkaistaanpa valmistautumisohjelmaani.

Viime viikolla keskityin koreografian hiomiseen. Salilla sain treenata huikeat kaksikymmentä minuuttia väsyneenä tuntien jälkeen, mutta kotosalla olen noudattanut hyväksi havaittua treenimenetelmää: musiikki soimaan ja tanssin läpimenoja aina silloin tällöin. Varsinainen täsmätreenaus on parempi ajoittaa esimerkiksi lasten päiväunille, jos haluaa saada ajattelurauhaa.

Viime viikolla pyöräytin lehtimainoksen, jota voi ihailla keskiviikon Suur-Jyväskylän Lehdestä. Tähtivieraamme Peppina Lindforsin kuvat ovat onneksi niin komeita, ettei paljon muuta mainokseen tarvitakaan. Olen myös puffannut näytöstä keskimäärin joka toisessa lauseessa niin Jyväskylässä asuville tutuille kuin omille oppilailleni täällä Etelä-Pohjanmaalla. Toivottavasti se näkyy katsojamäärissä.

Lauantaina kävin ostamassa uudet irtoripset. Ensimmäiset muinoin hankitut alkavat hajota käsiin. Varastoista löytyy kyllä parit tuuheat ja pitkät perusripset, mutta koska olen vaihteeksi menossa pelkästään soolona lavalle, ajattelin panostaa kimaltaviin sooloripsiin.

Maanantai
Tänään käyn luovuttamassa verta, mikä ei välttämättä ole tarpeellinen operaatio ennen esiintymistä. Sattui vain sopivasti verenluovutuskoneisto tulemaan lähikaupunkiin. Tarpeen olisi myös hankkia liiveihin silikoniolkaimet, sillä tämänkertainen pukuni jättää ikävästi sträpit näkösälle.

Aamupäivän vietän kokoamalla käsiohjelmaa, jotta se saadaan huomenissa painoon. Muutoksille ei enää ole sijaa. Kaikki liikenevä aika kuluu puvun ja paljettien parissa. Päivän mittaan on tarkoitus käydä tanssi läpi muutamaan kertaan. Pyykkikone ja astianpesukone tekevät sitä, mihin ne on luotu.

Tiistai
Käsiohjelma painoon. Kaikki liikenevä aika puvun parissa. Muutama läpimeno päivällä, illalla salilla koe-esiintyminen tutuille tanssijoille puku päällä sekä oma viimeistelytreeni (tuntien jälkeen, väsyneenä, mutta riittävissä neliöissä ja ison peilin kanssa). Lisää pyykinpesua. Suunnittelen nyppiväni kulmakarvat, mutta homma siirtyy seuraavaan päivään.

Keskiviikko
Kaikki liikenevä aika puvun parissa. Muutama läpimeno päivällä. Epätoivoista riittävän tukevien silikoniolkaimien metsästystä, koska kaupasta löytyy vain B-kupit kannattelevia versioita. Pyykinpesua. Suunnittelen edelleen nyppiväni kulmakarvoja.

Torstai
Kaikki kuntoon reissua varten: ruokaa perheelle ja evästä viikonloppureissulle (todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin reissussa ehtii syömään). Pyykinpesua. Vilkaisu viikolla pestyyn puhtaiden pyykkien vuoreen: en taida ehtiä niitä viikkaamaan. Säilyväthän ne nojatuolissa ensi viikkoonkin.

Läpimenoja puku päällä ja muuten vain. Viikonloppureissun tarpeiston kokoamista: piilolinssit, meikit ja ripset esiintymiseen, treenivaatetta ja jotain päällepantavaa näytösiltaan. Varpaankynsien leikkaus ja lakkaus, ihokarvojen ajelu. Nypin lopultakin kulmakarvani ja totean, että niistä ei saa symmetrisiä tekemälläkään. Kaikki liikenevä aika puvun parissa.

Perjantai
Puolet hommista tekemättä, lähtö Jyväskylään venähtää. Pakatessa tajuan, että niitä kunnollisia silikoniolkaimia ei löytynyt. Esiintymistossut hukassa, kännykän laturi meinaa jäädä kotiin. Kun lopulta istun autossa, muistan vain sen, mitä kaikkea olen unohtanut.

Jyväskylässä yliopiston juhlasalissa käy iltapäivällä sutina, kun lavaa koristellaan, tanssijat treenaavat ja kamppeita levitellään pukuhuoneeseen. Kihelmöivä tunne yltää sormenpäistä niskaan ja varpaita palelee. Olisi sittenkin pitänyt ottaa villasukat mukaan.

Kello 19 alkaa näytös. Yleisö nauttii, tanssijat nauttivat. Videokuvaaja ja valokuvaaja eivät muista näkemästään mitään, mutta tallentavat tapahtumat jälkitarkastelua varten. Finaalissa tunnelma on korkealla. Adrenaliini virtaa vielä monta tuntia näytöksen jälkeen eikä uni meinaa löytää oikeaan osoitteeseen.

Viikonloppuna treenataan Peppinan johdolla — väsyneinä mutta tyytyväisinä. Sunnuntai-iltana on mukava lähteä kotia kohti, kun kursseilta on tarttunut mukaan paljon sulateltavaa.

Kotona odottavat pyykkivuoret — sekä pestyt että uudet pestävät –, sekä lauma lapsia, joilla on ollut niin ikävä, että he pomppivat pitkin seiniä. Arki alkaa taas. Tosin seuraava esiintyminen on lauantaina 31.3., ja siihen pukuun voisi vieläkin ommella lisää paljetteja…

7HT:n kevätnäytösviikonloppu

Tänä viikonloppuna siis Jyväskylässä 7HT:n kevätnäytös kello 19 yliopiston juhlasalissa. Liput ovelta 10 €/8 €. Viikonloppuna Peppinan kurssit, kysy vapaita paikkoja kurssit(at)7ht.fi tai 040 845 9771.

Espoossa lauantaina Habibi-Dancers ry:n 10-vuotisjuhlanäytös Espoon Sellosalissa, ja Kuopiossa Pikku Egypti ry:n kevätnäytös Nuorisokeskuksessa, vierailijana Mohamed El Hosseny.

Helsingissä Saara Soikkeli tarjoilee voimaa värinöihin sekä lauantaina (kurssi täynnä) että sunnuntaina Tanssikeitaalla. Tampereella pääsee lauantaina treenaamaan Hannele Lindgrenin johdolla saidikeppitanssia, kurssin järjestää Mihrimah ry. Sunnuntaina Kuopiossa Mohamed El Hossenyn estradikurssi, järjestäjänä Pikku Egypti ry.

Nyt käsiohjelman, puvun ja treenauksen pariin. Oikein pitkää viikkoa kaikille!

Yleisöystävällistä

Kohderyhmäajattelu on muodikasta, mutta hyvin järkevää. Esimerkiksi tekstit kirjoitetaan aina tietylle kohderyhmälle: Ishtarin jutut kirjoitetaan toisella tavalla kuin maakuntalehden itämaista tanssia käsittelevät jutut. Sama kohderyhmäajattelu auttaa myös vaikkapa tanssinäytöksen tai keikkaohjelmiston rakentamisessa.

Valtaosa näytöksistä lienee kohdennettu ihmisille, jotka eivät itse harrasta itämaista tanssia. Ainoastaan pääkaupunkiseudulla voi kuvitella olevan riittävästi itämaisen tanssin harrastajia myös yleisöön; täällä maakuntatasolla aktiiviharrastajat ovat yleensä lavalla ja yleisönä ovat harrastajien perheenjäsenet ja ystävät sekä muut kiinnostuneet. Keikoilla taas yleensä pääsee esittämään yhden tai muutaman tanssin yleisölle, joka ei ole koskaan itämaisesta tanssista kuullutkaan.

Keskivertokatsoja haluaa näytöksessä nauttia hyvästä musiikista, hyvistä tansseista ja kauniista puvuista. On mukavaa, että tanssit ovat niin erilaisia, että uuden tanssinumeron tunnistaa muustakin kuin eri ihmisistä lavalla. Arabimusiikki on tunnetusti vaikeaa: erityisesti mizmar-voittoisiin saideihin ja pitkiin taksimeihin pääsee sisälle vasta ajan kanssa.

Hyvintehtyä, mutta myös…

Muinoin Levyraadissa vierailevat kriitikot — musiikin ammattilaiset — korostivat, että kaikki hyvintehty musiikki on kiinnostavaa. Kaikki tanssi, vaikka kuinka hyvin tehty, ei ole aina tanssinäytöksen tyypillisen kohderyhmän mieleen. Jos iltaan ei kuulu yhtään välineellistä tanssia tai kansantanssia, tavallisen katsojan silmissä esitykset alkavat toistaa itseään. Jos vielä valtaosa illan tansseista on popbaladeja ja estradeja, tuloksena suppea otanta itämaista tanssia.

Ihan ensimmäisestä näytöksestä, jota olin katsomassa vuonna 1996 — se oli 7HT:n ensimmäisiä näytöksiä Jyväskylän yliopiston juhlasalissa –, jäi noviisille mieleen erityisesti Redan haggala ja Lahzon Rana sekä Päivi Mielikäisen soolot milayan kera. Valtavirrasta poikkeavan muistaa.

Iltaan tarvitaan sekä ryhmiä että sooloja. Kun lavalle lampsii ryhmä toisensa jälkeen, on piristävää välillä katsoa solistia, duoa tai trioa. Toisaalta solistivoittoisen ohjelman seassa hyvin sovitetut ryhmänumerot ovat poikaa.

Vaikka näytös kootaan kohderyhmälle sopivaksi, ei yleisön tarvitse kaikesta pitää. Esimerkiksi saidimusiikki ei välttämättä sytytä ensikertalaista itämaisen tanssin katsojaa, mutta ei se ole syy boikotoida saideja ohjelmistossa.

Mä haluun viihdyttää

Keikkaohjelmistoa joutuu miettimään toisesta vinkkelistä. Pikkujouluihin, juhliin tai paikallisiin iltamiin ihmiset tulevat viihtymään. Ne eivät yleensä ole otollisia estradeja korkealentoisimmille taidepläjäyksille ja hitaille tunnelmoinneille. Reipasta, näyttävää ja iloista on helppo tarjota, ja jos keikkaan sisältyy useampi tanssi, kontrastina toimii myös surullinen tai haikea osio. Asiaan vihkiytymättömän juhlayleisön suosikkeja ovat yleensä poppikset ja rumpusoolot — kaikki sellainen, minkä tahtiin on helppo taputtaa.

Ajattelen jokaista tanssikeikkaa markkinointimahdollisuutena. Kun tarjoan kohderyhmälle mahdollisimman hyvin istuvan paketin, se voi houkutella jälleen uusia ihmisiä tanssin pariin.

Tanssiryhmäni järjestävät tänä keväänä yhteisen tanssikauden päätösjuhlan, jossa yleisönä ovat tanssijoiden lisäksi perheenjäsenet ja ystävät. Ohjelmistoa on koottu ehkä pikkuisen opetusmielessäkin, jotta otanta olisi mahdollisimman lavea. Kaikentasoisten esityksiä, kaikenlaisia tansseja, sooloja ja ryhmiä, kansantansseja, poppiksia ja estradia, välineitä, helposti lähestyttävää ja vähän haasteellisempaa. Kuuden viikon päästä tiedän, osuiko kohderyhmäajatteluni kohdalleen.

Näytöskevättä

Kevään tapahtumakalenterista löytyy näytöksiä ja illanviettoja. Tämän viikon lauantaina Sälämät-tanssiryhmä tuo tanssin tikkurilalaiseen pizzeriaan.

Ensi viikon perjantaina 7HT järjestää perinteisen kevätnäytöksensä Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Tähtivieraanamme on Peppina Lindfors Helsingistä. Viikonloppuna 24.–25.3. ohjelmassa ovat Peppinan tehokkaat kurssit (fellahia, baladia ja opetuskäytäntöä). Kursseilta löytyy vielä muutamia vapaita paikkoja, niitä voi kysellä kurssisihteeriltä (kurssit(at)7ht.fi).

Monipuolista maaliskuun jatkoa, hyvä kohderyhmäni!