Merkinnät luokista ''

Ympäri mennään, yhteen…

Nostalginen olo: 7HT on saanut uuden salin. Tarkkaan ottaen sali ei ole uusi, vaan pikemminkin muodikkaasti uusvanha. Palaamme takaisin Pajatielle, joka on pitkään tanssineille tuttu paikka.

Kuun vaihteesta osoitteemme on siis Pajatie 3, ja syksyn lukujärjestys tulee kesällä nettisivuillemme. Jyväskylässä tanssikäyttöön sopivat salit ovat olleet kiven alla, eikä ydinkeskustan alueelta löytynyt käyttökelpoista tilaa järkevällä budjetilla. Alivuokralaissuhteen vaihtuminen päävuokralaisuudeksi tuo yhden kiistattoman edun: sali on 7HT:n käytössä koko viikon, ei vain määräpäivinä.

Autolla Pajatielle kulkee mukavasti, tässä parkkiohjeet: Rakennus on L:n muotoinen, ja sisäänkäynti on L:n sisäkulmassa. Pysäköidä saa vapaasti rakennuksen takapihalle, rakennuksen päätyyn (jossa myös rakennuksessa toimivan taksifirman taksikuskit pitävät omia autojaan), sekä L:n pitkän sivun taakse sora-alueelle. Sen sijaan rakennuksen sisäpiha ja sisäänkäynnin vieressä olevat parkkipaikat pyydetään jättämään vapaaksi tilapäisiä kuljetuksia ja tilitoimiston asiakkaita varten.

Nostalgiaosio

Asuin Jyväskylän-aikoinani Keltinmäessä, joten studion sijainti oli minulle oivallinen. Pajatiellä tuli vietettyä monta pitkäksi venähtänyttä treeni-iltaa, kun jäin suustani kiinni (tätä ei tietysti kukaan usko, minähän olen niin hiljaista sorttia…) muun muassa Mielikäisen Päivin kanssa. Toden totta, siitä on jo kymmenen vuotta, kun Päivi Jyväskylässä opetti — terveiset Australiaan!

Pajatien studiolla on treenattu lukuisat tanssit ja lukuisat kurssit. Ajan kulumisen huomaa parhaiten kai siitä, että nyt Pajatielle saapuu koko joukko tanssijoita, jotka ovat aloittaneet tanssitaipaleensa Dance Centerissä, ja monet Pajatien konkarit puolestaan ovat siirtyneet uusille paikkakunnille.

Pääsen nauttimaan Pajatien tunnelmasta vasta marraskuussa, kun Taikku Hyvönen saapuu meitä kouluttamaan. Olo on varmasti kuin kotiin tulisi.

Viikon tapahtumat

Tällä viikolla tanssikouluilla ollaan jo kesäkausiohjelmassa. Ainakin Studio Shamsina, Tanssikeidas, Tanssistudio Sahrami ja Tanssitalo Juulia ovat aloittaneet kesäkautensa. Tänä iltana Tanssitalo Juulia esittäytyy Espalla Juulia-show’n merkeissä.

Muuten kuluva viikko keskitytään koulun päättäjäisiin (paikallisen koulun kevätjuhla on torstai-iltana), valmistujaisjuhliin (monissa kouluissa niin ikään torstaina) sekä ylioppilaiden juhlintaan (lauantaina kautta maan). Sekä tietysti Yallan valmisteluihin…

Onnea valmistuville ja ylioppilaille!

Tossuhistoria

Itämaisen tanssin välineurheilullisuus huipentuu — ainakin allekirjoittaneella — tossusektorin antimissa. Kengät ylipäänsä kiehtovat, josko nuorena suosimani korkeakorkoiset avokkaat ja nilkkurit ovat siirtyneet vaatehuoneeseen ja aktiivikäyttöön ovat tulleet perheenäidille sopivammat matalat ja nopeasti puettavat kengät. Viime aikoina olen purkanut kenkienostohimoni tanssitossuihin.

Kun aloitin tanssin, hankin Anttilasta voimistelutossut. Ne olivat mustat nauhalliset, vahingossa keskivertoa paremmat mutta huokeat tossut, joiden ikävä kohtalo oli muutamassa vuodessa hajota. Sen jälkeen yritin varustautua kahden ja puolen euron voimistelutossuilla, joiden ergonomia ja käyttömukavuus ei ollut mainittava.

Siirryin Studio Hennan valikoimista löytyviin hopeatossuihin — hopeisiin siksi, että minulla on kaikki hopeaa. Ensimmäiset opetusvuodet kulutin hopeatossuja, ja useammasta tossusta on ankaran käytön jälkeen tullut varvas läpi.

Jotkut tanssivat paljain jaloin, mutta itse en paljasvarvastreeneistä innostu. Tossut riisun tanssitunnilla vain silloin, jos työn alla on jokin tanssi, joka on tarkoitus esittää paljain jaloin; kotona kyllä treenaan paljaalla käpälällä tai sukissa, koska kotitreenit ovat olosuhdesyistä yleensä lyhyitä pyrähdyksiä pitkin päivää. Silloin tanssitaan niissä kamppeissa, mitkä päällä sillä hetkellä ovat.

Jokunen vuosi sitten havahduin huomaamaan, että monet opettajat käyttivät korollisia tanssitossuja. Ryhdyin metsästämään moisia. Basaarimyyjiltä löytyi vain liukaspohjaisia korollisia metallinvärisiä tossuja, jotka käyvät esiintymiseen mutteivät tuntikäyttöön.

Oivalsin että jyväskyläläisen Tanssiinan valikoimiin kuuluu erilaisia tanssikenkiä ja -tossuja. Sittemmin olen hankkinut yhtä vaille kaikki treenitossuni Tanssiinasta — ne yhdet kilpatanssin harjoituskengät kävin ostamassa Alemanasta, jonka myyntipiste oli viime viikkoon asti 7HT:n salin kanssa Dance Centeristä.

Tanssiinan jalkineaarteita

Kävin tammikuussa ostamassa Tanssiinasta jo toisen parin So Dancan nauhallisia nahkatossuja, joissa on pieni kanta ja päkiän alla säämiskää — ensimmäisen parin olen käyttänyt puhki. Niin ikään So Dancan korollinen ja avoin tanssikenkä on ollut istuva ja naisellinen. Samaisella tammikuun ostosreissulla sovitin Blochin erinomaisen mukavia kenkiä, joissa on päkiän alla kumia ja pieni kanta. Kengät nousevat jalkapöydän yli eivätkä ole mikään silmänilo, mutta jalassa niin istuvat, että ne siirtyivät heti sovituksen jälkeen ostoskassiini.

Balettiharjoitustossut ovat osoittautuneet myös mukaviksi tanssikäytössä. Niiden huono puoli on se, että ne vaativat käsittelyä: uusimmat balettiharjoitustossuni, joissa on geelipehmuste jalkapohjan kriittisten alueiden alla, ovat odottaneet jo hävyttömän pitkään käyttöönottoa, mutta en ole saanut jalkapöydän yli kulkevia kuminauhoja ommeltua paikoilleen. Minähän kyllä ompelen vaatteita ja tanssipukuja, mutta paria kuminauhan pätkää en saa harsittua kohdalleen.

Viime kesänä Khadejah El Oueslati käytti koko ajan opettaessaan lenkkareita, siis tanssikäyttöön tarkoitettuja. Tammikuun vierailu Tanssiinassa tuotti tältäkin osin tulosta: So Dancalta oli tullut kevyet, päkiän ja kannan alta kumipohjaiset tanssilenkkarit. Tilasin sopivan kokoiset ja noudin ne maaliskuussa näytösviikonloppureissulla. En Khadejahin tapaan käytä lenkkareita tanssissa kuin tanssissa, mutta railakkaampiin tansseihin ja disco oriental -tyyppisiin menotreeneihin tanssilenkkarit antavat hyvin tukea.

Tätä nykyä tanssikenkäarsenaalini on paitsi lavea myös hintava. Toisaalta kun viettää jalkojensa päällä muutaman tunnin useampana iltana viikossa, ei kenkien hinnassa kannata säästää. Hopeatossuissa menen esiintymään, mutta treenikassiini en niitä laita.

Sen verran olen joutunut pitkäaikaisista periaatteistani luistamaan, että huhtikuussa hankin myös kullanväriset tossut, esiintymiskäyttöön nekin. Hopeatossut eivät istuneet leopardikuosiseen toppiin, ja kun muillakin trion jäsenillä oli kultatossut, niin…

Vilkas kuun loppupuoli

Toukokuun loppupuolen kunniaksi Suomessa tapahtuu. Lauantaina Tanssitalo Juulia juhlii neljää toimintavuottaan näytöksellä Savoy-teatterissa. Viikonloppuna Oulussa Yasmine ry. järjestää kevätnäytöksensä Al safar, esityksiä on yhteensä kolme.

Vantaalla Tanssistudio Sahramissa on kolmena tiistaina oriental discomix -kurssi, Töysässä allekirjoittanut jatkaa vielä tiistaiteemoja kuun loppuun. Keskiviikkona Joroisissa opettaa Heli Turunen Seher-yhdistyksen vieraana. Helsingissä Studio Shamsinan kesäkurssit alkavat tänään, perjantaina Shamsina viettää kevätjuhlaansa ja lauantaina opiskellaan milayaa ja nuubialaista.

Yallaan
on kuulemma enää reilut kaksi viikkoa. Sen täytyy olla virhe, koska tekemistä on vielä niin paljon ennen festivaalia. Uusin, kiehtova tieto festivaalisaralta on se, että esiintymispukujen suunnittelija Eman Zaki Kairosta on Yallassa Studio Hennan vieraana. Kuulostaa ihan jutunaiheelta Ishtariin…

Lämpöä ja aurinkoa tanssiviikkoon!

Viisujen ja jääkiekon jälkimainingeissa

Äitienpäiväviikonloppu on ollut perinteisesti monessa mielessä hyvä viikonloppu: silloin huipentuvat euroviisut ja jääkiekon MM-kisat.

Jääkiekosta en mitään ymmärrä, minkä todistaa jopa kuuluisa toteamukseni “jääkiekko-ottelun puoliajasta”. Euroviisuista ymmärrän enemmän, josko fanituksen sijaan minua kiinnostaa musiikin kirjo. Sitä paitsi aina on yhtä hauska kuunnella englanninkielisiä sanoituksia ja taivastella niiden teknisiä kämmejä…

Mikä sitten tekee euroviisu-jääkiekko-viikonlopusta niin hyvän? Vastaus löytyy kuin löytyykin tanssin parista.

(Näkö)radio

Minulla (ja kuulemani mukaan muutamalla muullakin) on tapana tehdä kaikki pukujen paljettikirjailu television ääressä. Jo pienenä totuin sihen, että television ääressä tehdään käsitöitä — äitini kutoi ja virkkasi. Samoja jaloja lajeja minäkin olen harrastanut, varsinkin kutomista, siinä kun ei tarvita välitöntä katsekontaktia työn alla olevaan kutimeen.

Sittemmin ajankäytössä näiden jalojen käsityölajien ohi on kiilannut tanssipukujen kirjonta. Sujuvasti kirjon viikoittaisten jenkkisarjojenkin äärellä (paitsi Greyn anatomia ansaitsi jakamattoman huomioni), mutta ehdottomasti parasta kirjailuohjelmaa ovat sellaiset, joissa televisiota voi käyttää radiona, siis kaikenmoinen urheilu ja musiikki.

Tämänvuotiset euroviisut olivat puvun etenemisen kannalta pettymys: kotikisoja oli pakko seurata tavallista tarkemmin, joten piti vilkuilla postikortit ja valoshow’t ja väliaikanumerot. Mutta aika monta paljettia olen siitä huolimatta ehtinyt viikonlopun mittaan ompelemaan. Aikaa Yallaan on vielä kolme ja puoli viikkoa, siellä näette lopputuloksen.

Euroviisuista vielä sen verran, että huomasitte varmaan Kreikan edustajan Sarbelin olkavärinät (tosin kämmenet ylöspäin), lantiokasit (polvet koukussa) ja vatsarullaukset. Kyseinen tanssija edustaa siis miessukupuolta. Jälkikasvu tykkäsi, ja sujuvasti äitikin katseli…

Tapahtuu näinä päivinä

Tällä viikolla Helsingissä tapahtuu: Tanssikoulu Jasmiina tarjoaa kevätnäytöksensä keskiviikkona kulttuurikeskus Caisassa, lauantaina Studio Shamsinassa vierailee turkulainen Anu Toivonen milayatanssia opettamassa.

Perjantaina, jos posti suo, ilmestyy uusi Ishtar. Etukäteen haluan varoittaa, että opettajaluettelo ei ole täydellinen — aivan kaikkia muutoksia en ole lehteen asti saanut, mutta nettilistat pyrin päivittämään ajan tasalle lähitulevaisuudessa.

Ensi viikon viikonlopulta jo etukäteismainintana oululaisen Yasmine ry:n kevätnäytös sekä Tanssitalo Juulian 4-vuotisnäytös. Siitä on enää viikko koulujen kevätjuhliin ja siitä viikko… no, tiedätte varmaan mihin.

Palaan pukukirjonnan pariin. Aurinkoa keväiseen tanssiviikkoon!