Ishtar

Viikonloppuna näillä seuduin nautittiin eteläpohjalaisista Speleistä — ja sadekuuroista. Ähtärin kaupunki isännöi Spelejä ja tarjosi paljon kiinnostavaa katsottavaa.

Olin esiintymässä Speleissä myöhään perjantai-iltana sekä ryhmäni kanssa lauantaina iltapäivällä. Perjantai-illan sisäkeikka oli mukavan tunnelmallinen, samassa kokonaisuudessa esiintyi yksi modernin tanssin edustaja sekä kaksi kansanmuusikkoa. Lauantaina ulkolavan tapahtumat oli siirretty sisätiloihin, mutta plussana olivat paremmat pukuhuonetilat.

Milayamurheet

Savoyn lavalla kesäkuun alussa milayani oikkuili ja tarttui kiinni pukuuni. Se lienee milayan oikeus, joten sen tartuntavaaran kanssa on vain elettävä. Toki perjantaisessakin esityksessäni milaya oli kertaalleen puvussa kiinni, mutta suurempaa paniikkia siitä en viitsinyt ottaa. Sen sijaan muu kalustus aiheutti yllättäviä murheita.

Jos minulta olisi etukäteen kysytty, voiko matkaharmoni olla seinän vieressä, olisin ilman muuta vastannut, että eihän se siellä ketään häiritse. Mutta kuinka kävikään? Kerran peruutin takaseinää kohti ja heilautin milayaa ja — hups! — milaya takertui matkaharmonin kannen lukkoon. Siis nimenomaan takertui ja vaati huolellista irrottamista kesken reipastempoisen tanssin. Hyvät kanssatanssijat, ei matkaharmonia samalle lavalle tanssijan kanssa!

Maailmanluokan show

En ehtinyt Speleissä katsomaan muita tanssiryhmiä — tarjolla olisi ollut suomalaista kansantanssia ja ymmärtääkseni myös joitain ulkomaisia ryhmiä. Pelimanneja soitti Kaustisen tapaan joka nurkalla, ja haitari ja viulu soivat vielä yömyöhään muun ohjelman jo hiljentyessä.

Kävin katsomassa muutaman kokoonpanon Speli-keikat. Muusikoilla lavashow saattaa olla minimalistinen: lava voi olla pieni ja väkeä paljon. Speleissä näkemistäni keikoista kaksi nousi yli muiden: Puhti ja Värttinä.

Puhti on kahden naisen kansanmusiikki- ja tanssikokoonpano. Duolta löytyi myös ällistyttäviä näyttelijänlahjoja. Tunnin setti oli tarkkaan harkittu kokonaisuus, jossa musiikki — niin varsinainen kansanmusiikki kuin haitarilla vedetyt Beatles-klassikotkin — kulki ja lauluihin rakennetut koreografiset kokonaisuudet liikuttivat mukavasti. Muistin jälleen, että yksinkertainen on kaunista. Roolin sisäistäminen on esiintyjälle tärkeää, vaikka lavalla teoriassa omana itsenään olisikin. Kun esiintyjä heittäytyy, katsoja imeytyy mukaan.

En muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin Puhdin setin aikana. Joukkoon mahtui paljon herkkää ja voimakasta tulkintaa, mutta myös loistavan lennokasta huumoria. Jos teillä on mahdollisuus tätä kokoonpanoa nähdä, menkää ihmeessä!

Värttinä on tuttu nimi jo viime vuosikymmeneltä. Olen viimeksi nähnyt Värttinän joskus Oi Dai -aikoina, “sinisiä punasia ruusunkukkia” ja sitä rataa. Nykyisin Värttinä on täysverinen nykymusiikin yhtye, joka toi Ähtäriin sellaisen maailmanluokan show’n, että olin tipahtaa penkiltäni.

Puolentoista tunnin keikalla jokainen elementti oli harkittu, suunniteltu ja harjoiteltu. Laulajien liikehdintä lavalla ei ollut kovin runsasta, mutta riittävää visualisoimaan musiikkia. Jokainen paikanvaihto oli tarkoituksellinen ja varma — en tiedä, paljonko formaattiin mahtui sooloilua, mutta kertaakaan en nähnyt haparointia. Ammattilaiset asialla.

Huikeinta keikassa oli valojen käyttö. Valot korostivat ja häivyttivät tarpeen ja tunnelman mukaan. Ilman värivaloja keikka olisi mahdollisesti ollut vain keikka keikkojen joukossa — siinähän lauloivat ja soittivat. Nyt valot toivat mystiikkaa, leikkisyyttä, dramatiikkaa ja hurjuutta esitykseen.

Mitä opittavaa tanssijalla voi näistä keikoista olla? Puhti opetti tasapainoisen kokonaisuuden hallintaa, siirtymiä ja esityksen temaattista rakentamista. Värttinä näytti, että tekniikka on tosiaan tarpeen: kun äänentoisto ja valot natsaavat, kokonaisuus nousee uusiin ulottuvuuksiin. Seuraavaksi joutuu tietysti pohtimaan: mistä tanssi saisi resursseja moiseen…

Taas tapahtuu

Syksy on aluillaan ja tanssielämässäkin tapahtuu. Viikonloppuna Padasjoella tanssitaan Maha Hafezin ja Hannelen Lindgrenin ohjauksessa. Studio Shamsina Helsingissä järjestää runsaasti viikonloppukursseja: on milayaa, nuubialaista, kynttiläkruunua, shaalia ja keppiä.

Näillä päästään vauhtiin ja ensi viikolla jatketaan. Täällä Etelä-Pohjanmaalla vietetään viimeistä kokonaista lomaviikkoa: monissa kunnissa koulu alkaa jo 9.8. Aurinkoa ja pilvipoutaa alkavaan elokuuhun!

maanantaina 30.7.2007 kello 10.10
Luokat: estradilla | Hakusanat:
1 kommentti »

On bloggauspäivä ehtinyt pyörähtää jo iltaan. Olen uurastanut vielä tänäänkin tulevan Ishtarin numeron parissa. Ajantaju on hämärtynyt, ja kun vielä päivään liittyi laatikollinen mansikoita, ei aikataulu ihan kutiaan pitänyt.

Seuraava Ishtar saapuu ensi viikolla, ja luvassa on tietysti kuvia ja tunnelmia Yallasta. Yritän yhä keksiä, miten saisin mahdollisimman paljon ihania kuvia mahtumaan lehden sivuille. Voi olla, että täytyy tehdä taitolle vielä jonkinmoista väkivaltaa.

Mutta ei ihan pelkkää Yallaa koko lehti. Sivuille mahtuu raportteja maailmalta — tällä kertaa Tukholmasta ja Aleksandrian-matkalta — sekä kotimaisia elämyksiä. Muun muassa oululaisen Yasminen kevätnäytös tarjoillaan jäsenille sanoin ja kuvin. Ja voin luvata, että maailmanmatkaajamme Outi tarjoaa meille jälleen kiinnostavan katsauksen kairolaiseen elämäntyyliin.

Koska lehti ei ole vieläkään ihan painokunnossa, päätän tämänkertaisen merkinnän lyhyeen ja siirryn takaisin viimeistelemään julkaisua. Tällä viikolla täytyy nimittäin ehtiä keskittymään hyvin tarmokkaasti keikkailuun. Tulevana viikonloppuna Ähtärissä on eteläpohjalaiset Spelit, jossa esiinnyn perjantaina soolona ja lauantaina tanssiryhmän kanssa. Kuten pitkäjänteiset lukijat muistanevat, kesä on edennyt antibiootin voimin, ja siksi eniten jännittää, mahdanko tanssia molemmat setit kahdella jalalla vai loppuuko kunto pahanpäiväisesti kesken. Jos viikonlopulta ilmestyy lööppejä tyyliin “Tanssija heittäytyi esiintymislavalle rähmälleen”, tiedätte, kuka se on ollut ja mitä on tapahtunut…

Lämmintä päätöstä heinäkuulle, rakkaat tanssijat!

maanantaina 23.7.2007 kello 22.10
Luokat: yleistä | Hakusanat:
Ei kommentteja »

Vielä kerran palaan kesäkuun alkuun ja Yallaan, tarkemmin ottaen tapahtuman tähtivieraisiin Yousry Sharifiin ja Nourhan Sharifiin.

Yousryn tietävät kaikki pitempään tanssineet. Elämäni oli osunut kulkemaan siihen malliin, etten koskaan aiemmin ollut päässyt livenä maestroa näkemään, vaikka hän on useampaankin otteeseen käynyt niin Jyväskylässä kuin Helsingissä. Olin innoissani, kun minulla oli nyt mahdollisuus päästä hänen kurssilleen.

Nourhan Sharif oli mysteeri. Paitsi että hän oli ensi kertaa tulossa Suomeen, juuri kukaan ei ollut käynyt hänen kursseillaan eikä osannut suositella. Aiempi kokemukseni Nourhanista rajoittui Hazar Fazar -videoon, siinä se.

Lukujärjestysteknisistä syistä en voinut ottaa niitä kursseja, jotka olisin halunnut, vaan jouduin tyytymään niihin kursseihin, jotka sopivat kurssiohjelmaani (kyllä, oli kursseja, jotka menivät tärkeysjärjestyksessä näiden yli!). Päädyin Yousryn perjantain kolmostason kurssille ja Nourhanin pitkälle estradikoreografiakurssille.

Maestron opissa

Yousry oli valloittava. On vaikea sanoa, kumpi oli kiehtovampaa, hänen koreografiansa yllätyksellisyys ja soljuvuus vai tekniset jutut, joihin hän ehti kiinnittää huomiota. Opettelimme hauskan keppisaidin, jossa oli kerrankin kepin käyttöä minun makuuni — tarkoittaa sanoa, että kepille riitti koreografisia kiemuroita. Seikka, josta en Yallan jatkopäivinä kiittänyt, oli floorworkosuus. Se pisti reidet lujille.

En osaa sanoa, oliko Yousry maineensa veroinen. Mies ei ollut täydessä iskussa, ymmärtääkseni tukiranka vihoitteli, mutta siitä huolimatta hän sulavasti näytti liikkeet ja sarjat ja ehtipä muutamaan otteeseen ojentamaan meitä epäpuhtaasta suorituksesta tai laskennan puutteesta. Sen sijaan Yousryn kuuluisat epätoivon tuokiot jäivät minulta joko huomaamatta tai sitten niitä ei ollutkaan. Kaikkinensa nautin Yousryn kurssista valtavasti ja toivon, että tulevaisuudessakin mies saadaan Suomen kamaralle.

Kovaa kuntoa ja mahdotonta tempoa

Nourhanin parin tunnin kursseilta kuului hyvää palautetta. Monipuolista, järjestelmällistä ja inspiroivaa opetusta. Tästä ehti saada jo sellaisen ennakkovaikutelman, että opettaja on rauhallinen ja seesteinen.

Rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan viikonloppuaamujen estradikurssilla. Tempo oli alusta asti sellainen, että vähillä unilla keplotteleva festarivieras oli uuvahtaa pelkkiin alkulämmittelyihin. Kun kropassa painoivat edellisen päivän tanssit ja kun muutenkaan kroppani ei herää ennen puolta päivää (enkä minäkään noin varhain), rääkissä täytyi mennä välillä säästölinjalle, että voimia riitti koko kurssin ajaksi, loppupäivästä puhumattakaan.

Nourhan opetti Yousryn pitkän estradikoreografian, jonka olimme nähneet perjantai-illan näytöksessä. Koreografia ei viehättänyt minua yhtä paljon kuin keppisaidi, mutta siinä oli paljon ihanan tanssillisia elementtejä ja oivaltavia koreografisia tulkintoja. Ehkä en kuitenkaan saanut kokonaisuutta pureskeltua kuudessa tunnissa niin pitkälle, että olisin päässyt osasten yli kokonaisuuteen.

Opetuksessa Nourhan hyödynsi pitkää salia juoksuttamalla meitä eri liikkeiden kanssa päästä päähän. Pitkät treenisessiot olivat hyödyllisiä: ne auttoivat liikkeiden sisäistämisessä niin, että jalat eivät menneet koko ajan solmuun. Tempo oli tosin tuplaten nopeampaa kuin mihin itse kykenin noin varhain aamusta. Lisäksi treenasimme erilaisia pyörähdyksiä ja myös huivitekniikkaa, ja koreografiaan tehtiin myös huivialoitus.

Perusteellisuuden vaikutelma kärsi siitä, että koreografia oli niin pitkä, että sen kaikkia osia ei ehditty treenata aivan viimeisen päälle. Sinne jäi muutama musta aukko (jotka täytyy treenata videolta), läpimenoissa räpelsin niitä läpi kerrassaan kehnosti: koreografiassa oli paikoin paljon sälää parilla iskulla. Silti olen opetuksen kokonaisuuteen ja monipuolisuuteen tyytyväinen. Nourhan oli helposti lähestyttävä, hän vastasi auliisti ja selkeästi kysymyksiin, hän antoi paljon tietoa myös ohi varsinaisen koreografian, ja hän jaksoi piiskata armottomasti.

Monella tapaa rinnastan Nourhanin opetuksen Khadejah el Oueslatin opetukseen, johon osallistuin Tampereen festareilla viime elokuussa: kummassakin oli paljon samaa räiskettä ja vauhtia, jämäkkää tekniikkaa ja haasteita. Arvostan kumpaakin opettajaa ja käyn mielelläni jatkossakin kummakin kursseilla, jos mahdollisuuksia on. Jos matkaatte New Yorkiin, kannattaa käydä Sharifien studiolla.

Allekirjoittanut jatkaa edelleen antibioottikuurilla ja niukalla tanssilla. Voi kun tietäisi, mitä uskaltaa tehdä, ettei tauti uusi tahi pahene. Toisaalta lohduttaudun sillä, että on vain yksi asia, joka on surkeampaa kuin sairastaa kesällä: sairastaa talvella, kun tanssin parissa kuluu monta iltaa viikossa. Tervettä ja lämmintä heinäkuun viikkoa!

maanantaina 16.7.2007 kello 9.54
Luokat: opetus | Hakusanat:
Ei kommentteja »