Parasta päällä
Mihrimah ry. vietti menneenä viikonloppuna 10-vuotisjuhliaan. Kurssit olivat tuttuun tapaan Hervannassa, näytös Sampolassa. Tällainen harvakseltaan Tampereella seikkaileva oli oikein tyytyväinen, kun jalat kantoivat jo vanhasta tottumuksesta oikeisiin osoitteisiin.
Hervantaan mihrimahlaiset olivat koonneet hienon näyttelyn, jossa olisin mieluusti viihtynyt pidempäänkin. Näytillä oli pukuja, lehtileikkeitä, valokuva-albumeja, kaikki vanhat Mirhami-lehdet sekä nippu käsiohjelmia ja julisteita. Löysinpä joukosta myös omien kätteni jälkeä.
Mihrimahilaisten esityksissä erityisen silmiinpistävää on se, että niissä on aina panostettu pukuihin. Parhaimmillaan mihrimahilaisia on lavalla näyttävä joukko, ja kaikilla on itse valmistetut ja suunnitellut asut (epäilen tosin, että ompelurajoitteisille tarjotaan YYA-sopimusta – ei mihinkään tanssiryhmään ole voinut löytyä noin monta itse pukunsa ompelevaa).
Kuten tästäkin blogista on ilmi käynyt, ompelen ja teen muitakin käsitöitä mielelläni. Siksi arvostan aina kovasti oman käden jälkeä. Erityisesti minua aina ilahduttaa, kun puvut on suunniteltu itse värejä ja materiaaleja myöten, ja suunnittelussa on otettu huomioon ryhmän koko ja näyttävyys. Mihrimahin asuista erityisesti beduiinipuvut, joissa on mustan kontrastina punaista ja keltaista, ovat aina tehneet minuun vaikutuksen: asut ovat yksinkertaiset, mutta tehokkaat.
Pukujuhlaa
Lauantai-illan juhlanäytöksessä nähtiin pukuloistoa laidasta laitaan. Mainittujen beduiinipukujen lisäksi nähtiin kavaasiasuja, mustalaishameita, baladimekkoja, estradiasuja, leveitä fellahihelmoja ja khaligiin kuuluvia värikkäitä thobe nashaleja.
Vierailijat olivat myös pukeutuneet juhlan vaatimalla tavalla. Sari-Anne Ahvonen loisti turkoosinsinisessä housuasussa ja Taikku Hyvönen Esmeralda-ryhmineen tangoili tumman hopean ja punaisen yhdistelmässä. Juhlaviikonlopun juhlavieraat Khadejah, Mustapha ja Abdo El Oueslati olivat valinneet raikkaita värejä: nuubialaistanssi oli puvustettu vihreän, punaisen ja valkoisen yhdistelmällä, miesten dabkassa asut olivat mustaa ja turkoosia, joten Khadejah’n estradiasuvalinta oli myös turkoosin sininen. Seurue sointui kauniisti toisiinsa loppukiitoksissa.
Värikkäitä kankaita ei ole suomalaisissa kangaskaupoissa ylenmäärin tarjolla. Vaatii runsaasti kekseliäisyyttä, että puvuista saa värikkäitä ja yleisöystävällisiä. Siksi jokaisen hienon puvun edessä täytyy nostaa hattua: lopputulos on aina taiteellisen luovuuden ja kangastarjonnan kompromissi.
Kuunvaihteen tanssit
Kellot on siirretty takaisin talviaikaan, joten aamuhämärää nähdäkseen täytyy herätä ajoissa, mutta illan pimeyttä on tarjolla tuntia enemmän. Valoa syksyn harmauteen on tarjolla pääkaupukiseudulla seuraavasti:
Perjantaina tanssikoulu Tanssiva Aurinko järjestää itämaisen tanssin ja musiikin illan Espoossa Karankallion monitoimitalossa. Viikonloppuna voi jatkaa samassa paikassa Jane Wassin kavaasitanssikurssilla, jossa sunnuntaina ovat säestämässä Adam Warne ja Christer Hackman.
Lauantaina Tanssitalo Juuliassa tanssitaan taas pareittain: tarjolla on perinteinen tyttöpoikaparitanssikurssi.
Ensi maanantaina kannattaa suunnata Pitskun kulttuurikirkkoon, jossa tarjotaan Tuulia idästä. Elävää musiikkia ja tanssia kello 19.
Värikästä tanssiviikkoa!
