Merkinnät luokista ''

Syyskokouksen jälkimainingeissa

Viikonloppuna vietettiin jälleen 7HT:n pikkujouluja, ja sitä ennen pidettiin jokavuotinen syyskokous. Syyskokous on yhdistyksen vuoden merkittävin tilaisuus, sillä siellä valitaan ne henkilöt, jotka seuraavan vuoden aikana yhdistyksen toiminnasta päättävät ja käytännössä sitä pyörittävät.

Hallituksessa nähdään jälleen tuttuja kasvoja – väki esitellään kuvien kera seuraavassa Ishtarissa, joka juuri ennen vuodenvaihdetta ilmaantuu iloksenne. Tänä vuonna remmiin saatiin tuoretta verta: nyt hallituksen jäsenlistalta löytyy Heli Jalkanen, joka on jo useamman vuoden tanssinut 7HT:n ryhmissä. Tervetuloa suoritusportaaseen, Heli!

Vuonna 2008 yhdistyksen puheenjohtajana toimii Liisa Harjula, joka on toiminut yhdistyksen hallituksessa pitkään; muistelisin, että katkoksitta ainakin koko tämän vuosikymmenen. Sujuvaa puheenjohtajakautta Liisalle!

Hallituksessa jatkavat tutut nimet: sihteerinä ja kurssisihteerinä Satu Paukku, jäsensihteerinä Sari Suomalainen, opettajakoulutusvastaavana Elina Kurra, varajäseninä Marjo Pihlaja sekä festivaalivastaava Nina Äijälä. Uusvanhoja hallituslaisia ovat varapuheenjohtaja Tuula Leinikka-Puttonen ja oppilasnäytösvastaava Sanna Kaita – kumpaisellakin on hallituskokemusta runsaasti.

Hallituksen ulkopuoliset toimihenkilöt jatkavat kukin sarallaan: tanssisalivastaavana Kirsti Pehkonen, opintokerhovastaavana Pirkko Manninen ja rahastonhoitajana Lahja Mehto. Minä puolestani jatkan edelleen Ishtarin päätoimittajana, menossa on yhdestoista vuosi siinä pestissä.

Vaikka tässä niin rehvakkaasti suoritusportaasta puhun, en millään muotoa tarkoita, etteikö tekijäväelle olisi käyttöä hallituksen ulkopuolellakin. Jos hallitus yksin puurtaa, väki väsähtää – ja kukas sitten toimintaa järjestää?

Tulevana vuonna on Jyväskylässä festivaalit, jonka järjestelyihin otamme riemumielin talkooväkeä mukaan, ja kyllä tekemistä riittää ihan tavallisessa yhdistysarjessakin. Tervetuloa mukaan aktiivitoimintaan, niin jyväskyläläiset kuin muuallakin asuvat itämaisen tanssin ystävät!

Marraskuun lopuksi

Se on sitten marraskuu lopuillaan. Täällä on maa valkeana, ja toivoa sopii, että valkeus pysyy.

Tällä viikolla tapahtumakalenteri kerää voimia pikkujoulukauteen ja joulunäytöksiin, joiden parissa hupenevat joulukuun pari ensimmäistä viikkoa. Siltä varalta, että asiain tila on jäänyt joltakulta tiedostamatta, tasan kuukauden päästä ollaan joulun paremmalla puolella, tapaninpäivässä.

Muistutan, että seuraavan Ishtarin tapahtumakalenteriin mainokset tulee toimittaa viimeistään kuluvan viikon perjantaina 30.11. Tästä puolestaan voimme päätellä, mitä minun arkeeni kuuluu seuraavan seitsemän päivän ajan: Ishtaria, Ishtaria ja Ishtaria. Jos tällä viikolla puhelinyhteyksien suojelupyhimykset ovat hyvällä tuulella, voi olla, että seuraavassa numerossa on tarjolla mielenkiintoinen haastattelu…

Kepeitä askeleita tanssitunneille, vakaita askeleita liukkaille pihamaille!

Syväsukellus disco orientaliin

Lauantaipäiväni kului Jyväskylässä. 7HT oli kutsunut vieraakseen Taikku Hyvösen, ja meitä hemmoteltiin tai piiskattiin, näkökulmasta riippuen, aimo pläjäyksellä disco orientalia ja popbaladia.

Disco oriental miellyttää paitsi nuoria myös kokeneempia itämaisen tanssijoita. Taannoin eräällä kurssilla Taikku painotti, että DO on oma tanssityylinsä, vaikka yhteistä liikekieltäkin löytyy. Olen omille oppilailleni järjestänyt jokusen disco oriental -kurssin, ja hyvää palautetta on tullut muun muassa siitä, että disco oriental -kurssien opeilla voi bailata minkälaisen nykymusiikin tahtiin tahansa.

Disco oriental ottaa kropassa eri osiin kuin itämainen, ainakin lauantain kursseilla. Itämaisessa ei paljon pompita ja liike on keskivartalokeskeisempää kuin DO:ssa. Viisi tuntia disco orientalia lamautti minulla etureisien alaosat, liekö sitten lukuisten tasajalkahyppyjen, runsaan turkkilaisen hajareisivärinän vai kyykkyjen, jalannostojen ja potkujen seuraamusta.

Uusia musiikkielämyksiä

Tunnustan: en juurikaan kuuntele nykypoppia. Jos kaiuttimista ei pauhaa itämainen, sieltä kuullaan jotain aivan muuta genreä (musikaaleja, kansanmusiikkia, Pauli Hanhiniemeä ja Seminaarinmäen mieslaulajia). Oli virkistävää kuulla tunneilla sellaista musiikkia, jota ei normaalisti tule kuunneltua – josko Ukrainan viimevuotinen euroviisuedustaja ei jatkossakaan tule soimaan kotistereoistani, ei minkäänlaisena versiona…

Ehdottomasti kurssipäivän parasta antia minulle oli Taikun sarjojen analysointi. Keskimäärin joka toinen sarja meni eri suuntaan, eri jalalla tai erilaisilla yhdistelmillä kuin mitä kropastani luontaisesti lähti. Ja sitä vartenhan minä kursseille menen: etsimään uusia oivalluksia ja uusia tapoja yhdistellä liikkeitä, haastamaan itseäni.

Samalla syntyy, toivon mukaan, jotain uusia yhteyksiä eri aivosolujen välille, ja kenties omat oppilaani pääsevät nauttimaan kurssiopeista muodossa jos toisessa.

Syyskokoukseen!

Tällä viikolla ei tapahtumakalenterissamme ole muita merkintöjä kuin 7HT:n syyskokous ja pikkujoulut.

Seitsemän Hunnun Tanssi ry. kokoustaa lauantaina Pajatien salilla kello 18 ja sen päätteeksi vietetään pikkujouluja nyyttäriperiaatteella. Syyskokouksessa päätetään olennaisista asioista ensi vuodeksi, kuten puheenjohtajasta, hallituksen kokoonpanosta ja jäsenmaksusta. Ole mukana vaikuttamassa!

Turvallista tanssiviikkoa ja vetreitä lihaksia, hyvät tanssijat!

Ohjelmisto-ongelmia

Kun ajattelee, miten monta koreografiaa olen vuosien saatossa opetellut ja miten monta olen itse tehnyt, tuntuu uskomattomalta, että olen taas tässä tilanteessa: mitä ihmettä esittäisin?

Ensi viikolla on keikka ihan tavalliselle yleisölle. Heille haluaisin tarjoilla kymmenminuuttisen, joka antaa monipuolisen kuvan itämaisesta tanssista.

Tuumasin, että kiinnostava kokonaisuus syntyisi kolmesta tanssista, jotka olisivat napakasti kolme neljä minuuttia pitkiä. Oletan, että suuri osa yleisöstä ei ole koskaan kuullutkaan arabialaista musiikkia, joten mieluummin ottaisin pehmeän, helposti omaksuttavan linjan.

Lonkalta valitsisin kolmen tanssin kokonaisuuden siten, että ensimmäisenä olisi reipas tanssi jonkin välineen kera, sitten baladi, jossa on kaunis mutta tiivis haitaritaksim, ja lopuksi räväkkä rumpusoolo.

Valitettavasti tila on hyvin rajallinen, joten välineet karsiutuvat yksi kerrallaan pois: viime kesänä olin milayasta kiinni paitsi omassa puvussani myös matkaharmonissa, enkä halua kokeilla, saanko tällä kertaa milayan solmuun mikrofonin ympärille. Huivi kärsii valtavasti, jos tilaa on kaksi kertaa kaksi metriä, koska se ei ehdi saamaan ilmaa allensa. Kepin kanssa pärjää pienemmässäkin tilassa, jos korkeutta piisaa, mutta jos eturivi on kovin lähellä, yleisö saattaa saada ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Tanssin nasakka pituus karsii jo koko joukon tansseja esityslistalta, välinerajoitukset napsaisee toisen mokoman. Jäljelle jää toki vielä mukava annos erilaisia tanssivaihtoehtoja, mutta olen jämähtänyt siihen, miten rakentaa niistä monipuolinen kokonaisuus.

Ainoa pelastus on, että tämän syksyn olen työstänyt erilaisia rumpusooloja, joten valikoimaa piisaa puolestatoista minuutista viiteen minuuttiin. Enää siis uupelossa kaksi yleisöönmenevää, hauskaa tanssia.

Kun saan ratkottua ohjelmisto-ongelman, edessä on toinen, perinaisellinen ongelma: mitä ihmettä laitan päälleni?

Viikonloppuna mennään

Tällä viikolla suunta on Keski-Suomeen, noin pääosin. Sen verran voi suunnasta poiketa, että lauantaina Jaana Åhl pitää zillikoreografiakurssin Hangossa ja Studio Shamsinassa Helsingissä on tarjolla viikonlopun mittainen flamencohuivikurssi.

Pieksämäellä on viikonlopun vieraana Magda Kadous-Boers. Perjantai-iltana kulttuurikeskus Poleenissa nähdään näytös Amirat el leil, ja viikonloppuna pääsee nauttimaan Magdan kursseista.

Jyväskylässä puolestaan nautitaan Taikku Hyvösen opetuksesta: ohjelmistossa on niin disco orientalia kuin itämaistakin. Viime hetken kiinnostuneet voivat kysyä kurssitilannetta kurssisihteeriltämme (kurssit@7ht.fi).

Pieniä flunssan oireita ilmassa – toivottavasti ne kaikkoavat, jotta jaksan pysytellä Taikun kyydissä. Reipasta tanssiviikkoa!