Merkinnät luokista ''

Kiinnostava Ishtar menossa painoon

Jos olette katsoneet Conan O’Brienia, tiedätte, että hän aloittaa jokaisen show’n kertomalla, että “tänään on tulossa erinomainen show”. Nyt on vähän samanlainen olo seuraavan Ishtarin kanssa.

Ishtarin erinomaisuus tai sen puute liittyy minun silmissäni yleensä sisältöön; oma osuuteni on lähinnä lehden kokoamista, ulkoasun rakentamista ja sisällön editointia, josko jonkin verran tuotan myös sitä varsinaista sisältöä. Pääosin Ishtar elää muiden kirjoittajien tekstien varassa.

Tällä kertaa Ishtarin sisältö on oikein kiinnostava (tähän kohti vino hymy). Lehdessä on kaksi laveaa artikkelikokonaisuutta, toinen kertoo Farah ry:n Sinbad merenkulkija -esityksen työstämisestä ja lopputuloksesta, toinen puolestaan on “ulkomaankirjeenvaihtajamme” Outin artikkeli Siwasta ennen ja nyt. Ja tietysti ajankohtaiset jutut päälle.

Odotusta riittää ensi viikon perjantaihin: Ishtar 2/2008 ilmestyy perjantaina 7.3.

Hiihtolomaharrasteita

Väli-Suomessa on hiihtoloma, ja kun Ishtar on saatettu kunniakkaasti painoon, alkaa minullakin hiihtoloma – tai “loma”. Esiintyvien ryhmien treenien lisäksi torstaina pidän tunteja tanssinharrastajille, joten aika lailla normaalissa työtahdissa tämäkin viikko menee.

Vantaalla pääsee perjantaina nauttimaan Zahra Mujusen inspiroivasta opetuksesta Tanssitalo Juuliassa. Lauantaina Studio Shamsinassa Mikko Olkinuora ohjastaa rytmien salihin, ja illalla Kaisaniemessä biletetään Kirsi Bergdahlin järjestämässä perinteisessä tanssi-illassa.

Lehden viimeistely kutsuu, sen jälkeen ompelukone. Siltä varalta, että tämä kevään merkkitapahtuma on jäänyt huomaamatta, muistutan: perjantaina 7.3. on Jyväskylässä 7HT:n kevätnäytös (pdf-juliste) ja viikonloppuna Tuula Tasalan kurssit. Siellä nähdään!

Näytös lähenee

Kaksi ja puoli viikkoa 7HT:n kevätnäytökseen (linkin takana pdf-juliste), joka on siis perjantaina 7.3. Jyväskylässä yliopiston juhlasalissa. Tänä vuonna näytös piti järjestää edellisvuosia aikaisemmin: juhlapyhäkalenteri heitti pääsiäisen jo maaliskuun lopulle ja sitä rataa yliopiston tenttipäivät pääsiäistä edeltäville perjantaille.

Saan kunnian tulla Gawaher 2008 -näytökseen paitsi soolona myös ryhmäni Alhenan kanssa. Meillä on menossa näytöksen finaalitanssin harjoitukset, tällä kertaa luvassa on raikasta popbaladia.

Keinuva khaligi

Alhena esittää khaligia, se on ryhmän lempitansseja: vanha kuin taivas (ensiesitys oli 2005, joten ei se nyt niin älyttömän vanha ole, mutta kun ryhmällä on ollut yhteisiä esiintymisiä vuodesta 2003, niin vanhimmasta päästä kuitenkin), lukemattomia kertoja esitetty ja silti aina yhtä ihana tanssittava.

Khaligi ylipäätään on tansseista ihanimpia, keinuvine rytmeineen ja hiustenheittoineen. Koska khaligin asuna on thobe nashal, leveä mekko, tanssi näyttää aivan toisenmoiselta kuin “tavallinen itämainen”. Keskivartalon liikkeet eivät ole olennaisia, vaan tanssi keskittyy askeleisiin, ylävartaloon, hiuksiin ja mekkoon.

Alhenalla on itsevalmistetut khaligimekot, joista olemme hyvin ylpeitä. Koristelut ovat hitusen toisenmoiset kuin kaupallisissa mekoissa: meillä ei ole kontrastivärisiä kirjontoja. Paljetteja pukuihin on ommeltu, mutta esimerkiksi minun mekkoni on ollut aikaansaavempien naisten mekkojen rinnalla hitusen valju. Niinpä menossa on – kaikkien näiden vuosien ja esiintymisten jälkeen – paljettien lisäilykierros.

Hukkaan lisäpaljetit eivät mene: khaligille on seuraava esitys tiedossa ensi kesänä, ja aivan varmasti Alhena nähdään khaligin parissa vielä monta kertaa – jollei tämän samaisen koreografian, niin khaligitanssin kummiskin.

Saidia tai sinne päin

Oma sooloni on valittu vaihteeksi metodilla “mitä näytöksestä puuttuu”. Näytösmestarimme Sanna Kaita kertoi, että keppitansseista ja saidista on tänä vuonna pulaa, joten lupauduin esittämään keppisaidin.

Tarkemmin biisiä tutkailtuani totesin, että ehkä kappaleen nimeäminen saidiksi on harhaanjohtavaa, sillä se ei ole koko mitaltaan saidi eikä varsinkaan perinteinen mizmarvinguttelu. Mutta kappale kuulostaa aivan keppitanssilta ja siinä on muutama mehevä saidipätkä.

Muistan, miten muutama vuosi sitten pidin keppitansseja miehisinä ja keppiä ehkä jopa pelottavana tanssivälineenä. Menin Yallassa 2002 Anu Toivosen keppitanssikurssille ja ihastuin tyystin: oivalsin, että keppisaidi voi olla myös naisellinen ja viehkeä, vaikka toisella tapaa kuin esimerkiksi baladi. Sittemmin olen tehnyt ja esittänyt useampia keppitansseja, uusin siis näytillä kevätnäytöksessä.

Puku on sitten ihan toinen juttu, mutta siitä lisää tuonnempana.

Hiihtolomaa ja lomaa odotellessa

Tällä viikolla eteläisin Suomi viettää hiihtolomaa, me pohjoisempana asuvat urakoimme vielä hartiavoimin.

Lauantaina Jaana Åhl saapuu tanssittamaan turkulaisia, Mizmar ry. järjestää nuubialaistanssikurssin. Sunnuntaina nähdään Varkaudessa Farah ry:n Sinbad merenkulkija -tanssiteatteriesitys. Esitys tullaan näkemään vielä uusintana Savonlinnassa, sillä eilisen esitys meni täydelle katsomolle.

Perjantaina 22.2. kaikki Jyväskylässä päin pyörivät jäsenet suuntaavat kello 16.30 kahvila Elosen yläkertaan: siellä pidetään 7HT:n vuosikokous.

Ja muistattehan, että seuraavan Ishtarin tapahtumakalenterin deadline on ylihuomenna keskiviikkona. Ensi viikonloppuna minä ja tietokone vietämme hyvin läheistä elämää ja taukojumppana toimii keppisaidi. Tanssillista viikkoa, rakkaat tanssijat!

Avoimet ovet

Ensi viikolla, siis paikallista hiihtolomaa edeltävällä viikolla, opetukseni tyyssijassa on avoimet ovet. Tarkoittaa sitä, että tanssitunteja seuraamaan ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet. Kansalaisopisto toivoo, että kampanjalla saadaan ensi syksynä uusia opiskelijoita.

Koska minun luonteellani asioita täytyy murehtia etukäteen, aion tulevan viikon ajan märehtiä avoimia ovia. Ensiksikin jännittää, miten omat oppilaani suhtautuvat satunnaiskävijöihin.

Esiintyminen on juttu sinällään, silloin mennään tieten tahtoen yleisön eteen ja esitettävää juttua on treenattu ahkerasti. Mutta tanssitunnilla tarkoitus on oppia uutta, jolloin kaikki ei suju kuin tanssi (suokaa anteeksi kehno kielikuva). Monien oppilaiden keskittymistä häiritsee kovasti se, että salissa istuskelee ulkopuolisia. Pitäisikö siis oppilaiden itsetunnon kohottamiseksi vetää normaalia helpompi tunti, jossa tarjoillaan vain tuttuja juttuja?

Toinen mieltäni murehduttava seikka ovat tunneille tulevat katsojat: mitä he haluaisivat nähdä, jotta innostuisivat kenties itsekin?

Tässä vaiheessa vuotta koreografiat alkavat olla kasassa, joten tunneilla mennään läpi koreografioita ja jauhetaan paljon haasteellisempia juttuja kuin esimerkiksi alkajaisiksi. Tuleeko satunnaiskatsojalle – ei-enää-ihan-nuorelle naisihmiselle – sellainen olo, että ei tuonne tunneille voi mennä, siellähän tehdään ihan liian vaikeita juttuja, en minä osaa? Vai innostuuko hän siitä, jos saa kuulla, että alkeistakin aloittava pääsee muutamassa kuukaudessa näin pitkälle?

Noin muuten avoimet ovet ovat hyvä juttu, samoin kaikenmoiset opiston tapahtumat, joissa tanssi ja tanssijat pääsevät näyttämään, mitä kummaa peilisalissa joka viikko puuhataan. Tanssi ei ole salamyhkäistä vaan sen on tarkoitus tulla ulos peilisalista.

Teatteria ja Egyptiä

Tällä viikolla Farah ry:n Sinbad merenkulkija jatkaa kiertuettaan. Vuorossa ovat tiistaina Juva ja sunnuntaina Savonlinna.

Viikolla 8, siis Etelä-Suomen hiihtolomalla, järjestetään kaksi matkaa Egyptiin: sunnuntaina starttaa Aminan tanssimatka, maanantaista alkaen Kairossa treenataan Tuija Rinteen ja Mohamed El Hossenyn johdolla.

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n vuosikokous pidetään perjantaina 22.2. Elosen yläkerrassa kello 16.30. Tervetuloa sinne, samoin 7.3. 7HT:n kevätnäytökseen, jonka tähtenä nähdään Tuula Tasala.

Reipasta tanssiviikkoa!