Ishtar

Perjantaina television ääreen! Ylen jumppa tarjoaa tällä viikolla itämaista tanssia Hannele Lindgrenin johdolla.

Jakso esitetään ennakkotiedoista poiketen (ainakin tämänhetkisten ennakkotietojen mukaan) tulevana perjantaina 2.5. kello 14.00 TV2:lla ja uusintana sunnuntaiaamuna kello 10.30, kakkosella edelleen. Jos ei television ääreen pääse tuolloin eikä omista tallentavaa digiboksia, kannattaa käydä Ylen Areenalla viikon sisään. Uusin Jumpan jakso on aina viikon ajan nähtävillä.

Seuraava Ishtar, jota parhaillaan työstän, kertoo Hannelen tunnelmia tanssipitoisen jumpan jakson valmistusprosessista. Enpä muista, että itämainen tanssi olisi vuosiin näkynyt näin mittavasti valtakunnallisella tv-kanavalla. Hienoa!

Spämmiä pukkaa

Jos olet kirjoittanut kommentin, joka ei ole blogiin ilmaantunut, olet jäänyt spämmäreiden jalkoihin. Tänään poistin viimeisen viikon spämmikommentit (sivuille asti ne eivät ihan helposti pääse, kiitos WordPressin erinomaisen systeemin), ja niitä oli tasan sata.

On toki imartelevaa, että spämmärit näinkin aktiivisesti haluavat tähän blogiin kommentoida, mutta mieluummin ottaisin yhden suomenkielisen kommentin kuin kymmenittäin englanninkielisiä linkkispämmejä. Spämmärit onneksi pommittavat kohteliaasti vain paria vanhaa blogimerkintää, joten deletoinnin pelossa ei kannata jättää kommentoimatta.

Vapun viihdykkeeksi

Tällä viikolla tapahtumakalenterissamme on – edellä mainitun Hannelen tv-esiintymisen lisäksi – vain muutama merkintä. Studio Shamsina tarjoilee Helsingissä vapputiivareita keskiviikosta sunnuntaihin. Sunnuntaina Let’s Dance -tanssikoulussa tutustutaan Sari Breilinin johdolla intialaiseen folkiin. Lauantaina nähdään Teuvalla ensi-ilta tanssiyhdistys Zahran tanssinäytelmästä Omarin kuu. Tanssinäytelmää nähdään Teuvalla vielä sunnuntaina, seuraavana viikonloppuna Jurvassa ja toukokuun puolivälissä Kauhajoella.

Ja näin siirrytään sulavasti toukokuuhun. Kesää kohti mennään, tanssiajatukset suuntautuvat jo kesäfestivaaliin. Tanssillista vappua!

maanantaina 28.4.2008 kello 23.43
Luokat: yleistä | Hakusanat: Hannele Lindgren • jumppa • TV2
Ei kommentteja »

Jos itämaisen tanssin esityksen voisi sijoittaa resurssien puolesta aivan mihin tahansa, veisin tanssin joko suurelle lavalle teatteriin tai suppeammalle yleisölle pienehköön tilaan, jossa ihmiset ovat lähellä mutta tanssia voi silti katsella pikkuisen kauempaa kuin huivinkantaman päästä.

Yleensä resurssit ovat niin olennainen tekijä, ettei mielihaluja pääse toteuttamaan. Ensi kesän kesäfestivaalissa lauantai-illan Tähtigaala on Jyväskylän kaupunginteatterissa, mikä on Jyväskylän lavatarjonnan ehdotonta aatelia.

Mitä kauemmas mennään suurista keskuksista ja mitä pienemmällä budjetilla toimintaa pyöritetään, sen vaatimattomampiin paikkoihin tanssi viedään.

Salivali

Olen myllännyt lähiseudun potentiaaliset tapahtumapaikat läpi, ja valitettava tosiasia näin maaseudulla on, että ainoat teoriassa sopivan hintaiset tapahtumapaikat, joihin olisi mahdollista loihtia teatterimaista lavatunnelmaa, ovat nuorisoseurantaloja, joilla on ikää yleensä sen verran, että kesällä on kuuma ja talvella tarvitaan takit. Tekniikkaa ei ole omasta takaa; valoa on aivan liikaa, sillä ikkunoita ei pysty peittämään; lavat ovat seisovan bändin kokoisia ja syvällä seinän sisällä; pukutiloina toimivat pikkuruiset huoneet, joihin on säilötty koko seurantalon historian ylijäämäromppeet.

Toinen vaihtoehto ovat kalseat koulujen salit, joiden akustiset ratkaisut jättävät äänen kimpoilemaan seinästä seinään. Kummassakin tapauksessa yleisö istuu kovilla tuoleilla, eturiviläiset liian lähellä, kolmosriviltä näkee hyvin (jos eturiveihin ei ole kukaan hirvennyt tulla) ja viitosriviltä alkaen näkee tanssijasta enää kaistaleen ylävartaloa.

Mikä on paikkavalinnan merkittävin tekijä, kun järjestää tanssitapahtumaa? Onko se miellyttävä miljöö vai budjettiraamit? Onko olennaisempaa hyvä, tanssijakelpoinen lava vai yleisöystävälliset penkit? Kumpi on tärkeämpää: se, että katsoja näkee koko tanssijan hyvin, vai se, että hän kuulee musiikin kaikki nyanssit?

Taitaa useimmiten mennä niin, että raha ratkaisee. Joskus järkevään hintaan saa ihan hyvän paikan, mutta useimmiten kunnollisen tanssinäytöspaikan vuokra on jo niin korkea, että lipunmyyntiin tulee aikamoisia paineita. Millä houkutella yleisö istumaan koville penkeille kalseaan saliin – ja millä hullaannuttaa tämä yleisö?

Kevätnäytösten aikaa

Tulossa on taas kevätnäytksiä. Lauantaina Helsingissä Shamsina Show Malmisalissa kello 15 ja 19 sekä Let’s Dance -tanssikoulun kevätshow kulttuurikeskus Caisassa kello 19.

Kurssitussaralla allekirjoittanut aloittaa Töysässä kevätteemat ja kurssit, jotka jatkuvat toukokuun loppuun. Lappeenrannassa Niilin Helmet ry:n vieraaksi saapuu uusi ulkomainen opettaja Shereen. Hän opettaa lauantaina raqs sharqi -teknikkaa ja -koreografian. Sunnuntaina Imatralla Turusen Heli johdattelee tanssin tulkintaan, kurssin järjestää Masmoudi ry.

Huhtikuu hupenee kovaa kyytiä. Meidänkin pihassamme viimeiset lumikasat alkavat jo osoittaa hupenemisen merkkejä. Kepeyttä askeliin kaikille tanssijoille!

maanantaina 21.4.2008 kello 22.42
Luokat: tapahtumat | Hakusanat: budjetti • lava • näytöspaikka • sali
Ei kommentteja »

Perjantaina esiintyminen, kaappi täynnä vaatteita eikä mitään päällepantavaa. Kuulostaako tutulta?

Tulossa on ryhmieni kevättapahtuma Onnenvärinät, jossa minutkin nähdään (pyynnöistä huolimatta) useampaan kertaan lavalla. Muuten asustuspuoli on selvää, joskokaan ei välttämättä vielä ihan valmista, mutta yksi soolo tuottaa päänvaivaa. Olen luvannut esittää illassa haitaribaladin ihan noin kasvatuksellisessakin mielessä, onhan haitaribaladi sitä itämaiselle tanssille ominaisinta tyyliä.

Vaan mitä päälle? Olen käynyt aamupäivän aikana koko pukuarsenaalini läpi ja löytänyt muun muassa pari pukua, joiden olemassaolon olin unohtanut. Mikään ei tunnu juuri hyvältä tähän esitykseen — itse asiassa tietäisin, miten tanssin puvustaisin, mutta se vaatisi aikaa ja ompelua, ja perjantai on aivan liian pian.

Heti kättelyssä hylkäsin viime vuonna käyttämäni asut sekä kaksiosaiset estradiasut. Ihana baladikelpoinen Hananin ostopukuni tuli hylätyksi, koska se on liian pramea (!). Iltaan on tulossa sen verran komeita pukuja, että säästetään tätä ensi vuoden geimeihin. Vaatimattomampia kokomekkoja kaapissani on yllättävän monta, niitä on pitänyt tehdä ryhmätansseihin vuosien saatossa useampia ja sooloihinkin jokunen. Harmi kyllä, jokainen noin-periaatteessa-kelvollinen yksilö huutaa muokkausta ja modifikaatiota. Sellaisenaan ne ovat vähän liiankin vaatimattomia.

Helppo ja hyvännäköinen perusvalinta olisi tietysti paljettimekko, mutta ohjelmassa sooloani edeltävä tanssi on puvustettu samaisilla mekoilla. Sitä paitsi se muuttaisi tanssia enemmän kansanomaiseksi kuin tulkintani on. Ja niin edelleen.

Jotain positiivista tästäkin löytyy: olen nyt inventoinut tanssiasuni ja löytänyt koko kesäksi ja ensi talveksi muodistettavia tanssiasuja. Mieleni tekisi väittää, että kun ne kaikki on muodistettu, minulla on esiintymisvermeitä pitkäksi aikaa eteenpäin. Tosiasiassa tarvitsen varmaan vähintään yhden tai kaksi uutta asua myös ensi talvena.

Erään tanssijan mies oli ihmetellyt, kun tanssija uutta pukua väsäsi, että eikö se viimevuotinen kelpaa. Ei kerrota, että niitä viimevuotisiakin oli useampia…

Taas tanssitaan!

Tänä viikonloppuna tanssitaan taas urakalla. Putki alkaa perjantaina Tuurista Onnenvärinöistä. Lauantaina päivällä tanssitaan Helsingissä Tanssikeitaalla, jossa Saara Soikkeli syväluotaa koreografioiden ja sarjojen maailmaa.

Lauantai-iltana suunta käy joko Vantaalle Tanssitalo Juulian perinteisiin Villiä tanssia -kisoihin tahi Turkuun, jossa Al Amirat ja Hannele Lindgren oppilaineen esittävät “Matkamuistoja basaarista”.

Menen penkomaan tanssivaatevalikoimiani ja yritän välttää kurkistamasta kangaslaatikoihin. Ensi viikolla esiintymiskuume on jo laskenut likimain normaalilämpöihin. Iloista tanssiviikkoa!

maanantaina 14.4.2008 kello 13.07
Luokat: estradilla, tilpehöörit | Hakusanat: esiintymisasut • haitaribaladi • soolo
Ei kommentteja »