Merkinnät luokista ''

Tanssikatko

Kesäfestivaali-iloittelun jälkeen on ollut hyvä hiljentyä takaisin tavalliseen elämään. Olen viettänyt viikon verran tanssilomaa: ei asiaankuuluvaa musiikkia, ei tanssimista, ei edes tanssin ajattelua. Tarpeellinen katkos intensiivisen kevään jälkeen (tosin myönnän: välillä on pitänyt vähän väristä ja vähän liikkeitäkin pyöritellä, mutta ihan vain vetreytyksen nimissä).

Festivaali toi rutkasti puhtia, uusia ideoita ja inspiraatiota tulevan talven tanssiuurastukseen. Toivon ja uskon, että muutkin festivaalin osallistujat ja järjestäjät olivat sitä mieltä, että kyllä kannatti.

Näin juhannusviikolla ajatukseni ovat enemmän suloisessa Suomen suvessa kuin itämaisessa tanssissa. Ei siis tällä erää vielä analyyseja festivaalin opeista eikä muustakaan tanssillisesta. Tulossa kyllä on, ainakin pohdintoja festivaalin opettajavieraiden Diana Tarkhanin ja Zahra Bent Ammarin opetuksesta.

Iloista juhannusviikkoa!

Subjektiivinen festarielämys

Tämänvuotinen kesäfestivaali nautiskeltiin ihanassa lämmössä, jäähallin peilisalissa suorastaan trooppisissa tunnelmissa. Tämänpäiväinen +9 astetta ja vesisadetta tuntuu hypyltä ihan toiseen maailmaan.

Vietin festareilla täydet neljä päivää, kursseilla ramppasin torstaiaamusta kello kymmenestä puoli kuuteen sunnuntai-iltana.  Kroppa oli vahvasti sitä mieltä, että vähempikin olisi riittänyt, mutta  viimeisellä kurssilla tiivistimme asiantilan ytimekkääseen sloganiin: “Ei ne ole festarit eikä mitkään, joiden jälkeen ei tarvitse viikon sairaslomaa.” Olen varmasti noussut sängystä joskus ketterämminkin kuin tänä aamuna, mutta en silti mitään muuttaisi.

Tunnelmia iltanäytöksistä

Tällä kertaa kaikki kolme iltanäytöstä katsoin takahuoneen näkökulmasta. Kameliklubi torstaina oli lämminhenkinen tilaisuus, Ilokivi osoittautui sangen mainioksi paikaksi tämänmuotoiseen iltaan. Yleisö oli alusta asti innoissaan mukana tanssissa. Oman ryhmäni festariensikertalaiset olivat aivan häkellyksissään siitä, miten kannustavaa yleisö oli.

Perjantai-illasta nautittiin Paviljongissa. Kairon yössä nähtiin sooloja ja pieniä ryhmiä, hauskaa ja dramaattista. Diana Tarkhan oli upea solisti: hän on voimakas, tulkitseva tanssija, joka ei kikkaile vaan tanssii tyylikkäästi ja määrätietoisesti. Päivän kiusannut kurkkukipu ei onneksi vienyt ääntä, joten juonnot kuuluivat viimeistä sanaa myöten. Erityiskiitokseni Anulle, Maisalle ja Zahralle käännöksistä sekä Sirpalle ääntämisharjoituksista!

Lauantai-iltaa vietettiin kaupunginteatterissa, joka on kaikkien mittapuiden mukaan aivan ylivertainen paikka esiintymisille. Pukuhuoneissa oli vilskettä muttei ahdasta – lavalla nähtiin kaikkiaan kuutisenkymmentä tanssijaa! Mainio show, jonka tähti Zahra Bent Ammar osasi ottaa yleisönsä konstailemattomalla ja iloisella tanssillaan. Oma neliminuuttiseni oli yhtä juhlaa, siinä määrin hieno tunne oli olla niinsanotusti kotiyleisön edessä; Jyväskylässähän aikoinaan itämaisen tanssin aloitin.

Ensi kesänä Savonlinnaan!

Jyväskylän festivaali on takanapäin, mutta onneksi on hyviä uutisia ensi kesästä: elokuussa 2009 itämaiset tanssijat saavat kerääntyä Savonlinnaan, jossa Farah ry. järjestää kesäfestivaalin. Vuoden 2006 savonlinnalaisfestarit olivat lämmin kokemus, joten ainakin minut tapaa 7.–9.8.2009 Savonlinnan festivaalissa!

Nyt alkaa lihaksilla toipumisloma. Leppoisaa festareistapalautumisviikkoa!

Luksusta arkeen

Minulta hävisi viikko. Kaikki mahdolliset tietokone- ja sähköpostiongelmat kaatuivat päälle yhtä aikaa, ja siihen päälle festareiden intensiivinen järjestely ja juoksevien asioiden hoito. Eipä syntynyt blogimerkintää. Poikkeus vahvistakoon säännön: nyt taas jatkuu maanantaipakinointi.

Festivaaliin on enää muutama yö, jotka – uskallan luvata – menevät suhteellisen vähällä unella. Tänään olen koonnut näytösten käsiohjelmia. Voi millaiset näytökset meille onkaan luvassa! Tulkaa nauttimaan, vaikka joka ilta torstaista lauantaihin!

Puolueellinen tietysti olen kommenteissani: minähän olen koonnut perjantai-illan Kairon yö -show’n. Mutta siitä on tulossa hieno ilta! Parhaillaan kokoan juontoja, ja kihelmöivä jännitys alkaa jo tuntua sormenpäissä.

Juttelin iltapäivällä perjantai-illan puitejärjestäjän kanssa, ja hän kertoi ostoslistastaan: maitoa, jogurttia, ruusuja… Jotain luksusta festivaali tuo jo nyt elämäämme, vaikka pääasiassa festivaalin järjestäminen on arkista uurastusta.

Osa kursseista täynnä

Festivaalikursseista osa on täynnä, mutta osaan mahtuu vielä. Lomake poistuu käytöstä keskiviikkona kello 12, sen jälkeen ilmoittautumisia otetaan vastaan vasta torstaiaamusta alkaen festivaalitoimistossa, ei enää sähköpostitse.

Lippuja näytöksiin voi varata etukäteen sähköpostitse liput (at) 7ht.fi, ja torstaiaamusta alkaen festivaalitoimistosta. Toki lipunmyyjämme ovat ovella myös tuntia ennen näytösten alkua.

Perjantai-illan Kairon yöhön kannattaa suunnistaa hyvissä ajoin: noutopöydän antimet ovat tarjolla jo 19.30. Ensimmäiset tahdit kuullaan toki vasta tasan kahdeksalta, ja ruokailemaan ehtii hyvin vielä senkin jälkeen, sillä sapuskaa riittää kello 21 saakka. Illan varsinainen ohjelma alkaa arviolta 20.45 (oikeus muutoksiin pidätetään).

Arkea ja luksusta

Oma festivaaliohjelmani muotoutui jo vuoden alkupäivinä: kurssiohjelmani ytimenä ovat ulkomaalaisvieraidemme Diana Tarkhanin ja Zahra Bent Ammarin kurssit. Niin hyvää palautetta näiden opettajien opetuksesta on kuulunut, että odotan kursseja innoissani.

Kurssit ovat sitä festariarkea: sen verran lämmintä viikonloppua on lupailtu, että pukeutuminen on todennäköisesti melko niukkaa. Hiki virtaa, hiukset hapsottavat ja pyyhkeitä tarvitaan.

Iltaisin meitä odottaa se luksusosio: paljettien kimallusta, mukaansa tempaavaa musiikkia ja valloittavia tanssiesityksiä.

Hyvät lukijat, se on ihan ovella: tämänvuotinen kesäfestivaali. Siellä nähdään, torstaiaamusta sunnuntai-iltaan!