Merkinnät luokista ''

Sivut uusiksi

Nyt eletään sitä seesteistä vaihetta, että uusi Ishtar on ilmestynyt ja seuraavan Ishtarin ensimmäiseen deadlineen on vielä kuukauden päivät. Siirryin siis työstämään Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n nettisivuja.

Pistin koko sivuston ihan uusiksi, mutta valitettavasti työmäärä ei näy ulospäin, sillä sivujen ulkoasu pysyi entisellään. Mutta jokainen sivu on ihkauusi, ja sen huomaa siitä, että sivujen pääteenä on tätä nykyä .php, ei .html.

Kesken, tietysti

Valmiiksi homma ei tokikaan ole vielä tullut, pois se minusta. Rakennemuutoksen jälkeen ihan oikeaa sisältöpäivitystä on tulossa vielä opettaja- ja yhdistyslistoille ynnä Ishtarin sivuille.

Jotain uutta infoa sivuille sentään samassa syssyssä päivitin, 7HT:n syksyn tuntiohjelma on niistä varmasti kiintoisin. Jyväskyläläiset pääsevät nauttimaan ensi syksynä muutamasta uudesta kurssista!

Festarit 2011 – paikoillenne, valmiit…

Jyväskylässä järjestetään jälleen kesäfestivaalit – vuonna 2011. Festaritiimi on pistänyt suunnittelun alulle, ja sen kunniaksi minäkin työstin tänään paikalleen vuoden 2011 festareiden pääsivun.

Festaritiimi odottaa tanssijoiden toiveita niin festariopettajista kuin kursseistakin. Vaikka tapahtumaan on vielä kaksi vuotta, on opettajien ja kurssirungon suunnittelu jo nyt ajankohtaista. Heittäkää siis toiveitanne osoitteeseen festarit(at)7ht.fi.

Savonlinna 2009, Yalla! 2010

Ennen Jyväskylää tanssijat kokoontuvat kesäfestivaalien merkeissä kahdesti: tänä vuonna Savonlinnaan, ensi vuonna Helsinkiin.

Savonlinnan kesäfestivaali on nimeltään Ilon ja onnen tanssi -festivaali ja se järjestetään 7.–9.8. Viimeksi Farah ry:n tiimi järjesti festivaalin vuonna 2006, ja tapahtuma oli mitä mainioin. Samassa hengessä tänäkin kesänä!

Ensi kesänä meitä kutsuu jälleen Helsinkiin Yalla!. Masrah ry. urakoi festivaalin koulujen päätöstä seuraavaksi viikonlopuksi, joka vuonna 2010 osuu päivämääriin 10.–13.6.

Kumpaisenkin tapahtuman järjestäjien sivuille löytyvät linkit niin blogin sivupalkista kuin 7HT:n sivuiltakin.

Tänään on ollut oikea kesäpäivä. Viikon kuluttua on aika miettiä tanssijan kesää, sillä silloin alkaa kesäkuu. Lämmintä toukokuun loppua!

Viulun viemää

Lauantaina – tai sunnuntaitahan se jo oli – juhli euroviisuvoittoaan Norja. Voittokappaleessa soi hyvin kansanomainen, pohjoismainen viulu. Vanhana viulistina olin tietysti myyty. Kaikilta muilta osin Fairytale ei minuun purrut, mutta hyvä viulu vie pitkälle.

Viulu ja muut viulunsukuiset soittimet ovat monipuolisia instrumentteja. Viulua voi soittaa jousella tai näppäillen (pizzicato), sillä voi tehdä pitkää, soljuvaa ääntä (legato), nopeaa, toistuvaa ääntä (tremolo) tai “huojuvaa”, värisevää ääntä (vibrato). Viulussa saa soimaan kaksi kieltä yhdellä jousenvedolla, ja jonkinsorttiset murtosoinnutkin löytyvät. Lisäksi viulun repertuaariin kuuluu korkeita, heleitä ääniäkin, joita kutsutaan huiluääniksi.

Viulussa ei ole otelautaa, kuten kitarassa, joten äänen puhtaus on kiinni soittajasta. Vastaavasti viululla voi ilman ongelmia tuottaa mikrointervalleja, joita länsimainen musiikki vierastaa ja itämainen musiikki rakastaa.

Ei ole ihme, että viulu ja viuluntyyppiset jousisoittimet ovat käytössä hyvinkin erilaisissa musiikkikulttuureissa.

Violin ja fiddle

Englannissa viululle on kaksi sanaa, violin ja fiddle. Kyse on samasta viulusta, mutta siinä missä violin viittaa taidemusiikkiin, fiddle on kansanmusiikissa käytetty sana. Kuuluisa musikaali Viulunsoittaja katolla on alkuperäiseltä nimeltään Fiddler on the roof, ei “violinist” tai “violin player”.

Klassinen viulisti oppii soittamaan viulua säädyllisesti olkatuki viulun alla, leuka nojaa viulun päällä olevaan mustaan leukatukeen. Norjalaisella euroviisuviulistilla leuka useimmiten vain käväisi leukatuen päällä, usein hän tuki viulun olkatuella kaulan ja olkapään taipeeseen. Perinteisellä kansanmuusikoilla viulu saattaa tukeutua hyvinkin matalalle ylävartaloon.

Kamanjah ja rababa

Myös arabialaisessa musiikissa on käytössä kahdentyyppistä viulua.

Länsimainen viulu, arabiaksi kaman tai kamanjah, on klassisen arabialaisen orkesterin soitin. Länsimainen viulun neljä kieltä viritetään kvinteissä matalimmasta lukien g, d, a ja e. Arabialainen viulu voidaan virittää myös kvintti–kvartti-yhdistelmällä: g, d, g, e.

Kansanomainen, esimerkiksi beduiininen käyttämä viulu rababa on yksi- tai kaksikielinen ja sen kaikukoppa voi olla neliskanttinen kotelo, joka on päällystetty esimerkiksi nahalla. Ääneltään – tai soittotavaltaan – rababa on tavallista viulua karheampi.

Siinä missä viulu on estraditanssien säestäjä, rababaa kuulee esimerkiksi saidikappaleissa.

Viulu soikoon!

Myönnän: olen useammankin kerran mieltynyt musiikkikappaleeseen vain siksi, että siinä on ihana viulu.

Oman viulu-urani aktiivisina aikoina se ainoa oikea viulumusiikki oli klassista, ainakin opettajien mielestä. Osaan – tai osasin – soittaa Vivaldin a-mollikonserton ja Sibeliuksen Romanssin, mutta moisia kappaleita ei vetaista tuosta vain kahdenkymmenen vuoden soittotauon jälkeen.

Jos nyt kaivaisin viulun kotelostaan, ryhtyisin varmaan tapailemaan ensin kansanmusiikkihenkistä soittoa (klassisen soittajan asennolla, toki): yksinkertaisia melodioita ja enemmän tunnetta kuin tekniikkaa.

Kiehtovaa olisi kokeilla, miten arabialaiset musiikkikulut viulustani irtoasivat. Koska viulistintaitoni ovat suoraan kytköksissä nuotteihin, täytyisi ensin tutkia arabialaisen musiikin nuottivalikoimia.

Nettigooglaus tuotti heti pari kiinnostavaa linkkiä: Arabic Scores ja
Arabic Musical Scores. Siinä meni se tekosyy.

Lähteitä ja luettavaa:
Wikipedia: Violin
Wikipedia: Fiddle
Maqamworldin instrumenttiesittely
arabialaisista instrumenteista
rababa-viulun historiasta

Puuttuva lause

Ishtar 2/2009 ilmestyi tänään.

Lehdessä on muun muassa juttu Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n juhlanäytöksestä maaliskuulta. Lehteen päätyneestä jutusta puuttuu yksi virke toiseksi viimeisestä kappaleesta. Se virke on tässä:

“Heli Aurasen Toul Omri puolestaan oli uusinta uutta: kairotähti Randa Kamalin estradibaladi voimakkaine iskuineen ja vetoineen Helin omana sovituksena.”

Tämä täsmennys julkaistaan myös Ishtarissa 3/2009. Jään jännittyneenä seuraamaan, miten paljon muita virheitä ja puutteita tästä numerosta paljastuu…