Tanssia arveluttavuuden rajoilla
Aloitin itämaisen tanssin vuonna 1996. Noihin aikoihin Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n yhtenä suurena missiona oli vakuuttaa suuri yleisö siitä, että itämainen tanssi ei ole sukua strippaukselle. Silloin kuuma keskustelunaihe oli tanssin nimi. Tuollon ehkä yleisin termi oli vatsatanssi, mutta monet puhuivat tanssista napatanssina.
On tanssinharrastajia, jotka pitävät napatanssia asiallisena nimikkeenä, ja se heille suotakoon. On silti paikallaan muistaa, että suuren yleisön suussa ja korvissa napatanssilla oli ja on usein paheellinen kaiku.
Ei nimi miestä pahenna, sanotaan, mutta tässä tapauksessa se, että vuosien mittaan on vakiintunut käyttöön nimike itämainen tanssi, on kyllä parantanut tanssin imagoa. Siinä missä napatanssi on jotain moraalisesti arveluttavaa, itämainen tanssi on kaunis ja naisellinen taidetanssimuoto. Noin karkeistetusti.
Arveluttava onkin hyvä?
Päivän uutisia lukiessa alkoi mietityttää, tuliko viime vuosikymmenellä tanssin profiloinnissa tehtyä virhe. (Lukija on hyvä ja käsittelee tätä lausetta sarkasmina.)
Tuoreet uutiset harrastusrintamalta kertovat, että kuntokeskusten uusimmat vetonaulat vievät harrastajan yökerhoviihteen liikemaailmaan.
Tankotanssi rantautui Suomeen jo pari vuotta sitten, ja sen kerrotaan olevan rankkaa hikitreeniä sekä hyvää lihaskuntoharjoittelua. Viime keväänä lanseerattiin strip aerobic, jossa vaatteet pysyvät kyllä päällä, mutta muuten liikekielen kerrotaan olevan television strippauskohtauksista tuttua.
Maailma muuttuu
Viisitoista vuotta sitten itämaisen tanssin ammattilaiset tekivät kovan työn saadakseen tanssilajille arvonantoa. Silloin paljasta keskivartaloa pidettiin arveluttavana, ja vaikka tanssijasta ei oikeasti näkynyt mitään – verrataan nyt vaikka karnevaalisamban harrastajien asusteisiin, jotka peittävät huomattavasti vähemmän –, itämainen kantoi silti puolipaheellista leimaa.
Sitten tulivat napapaidat ja lantiofarkut, itämaiset vaikutteet musiikissa ja musiikkivideoissa, Shakira lantiovöineen. Suomi liittyi Euroopan unioniin ja sitä kautta eurooppalaiseen monikulttuuriseen yhteisöön, maahanmuutto lisääntyi, suomalaiset eivät enää olleetkaan yhtä yhtenäistä etnistä ryhmää. Talous kohentui ja ulkomaanmatkailu lisääntyi, Egyptistä tuli suosittu matkakohde sekä lämpöön halajaville lapsiperheille että muinaisesta historiasta kiinnostuneille.
Tuli Internet, josta löytyi faktaa ja fiktiota itämaisesta tanssista, ja YouTube, jossa voi viettää iltakaudet katsellen itämaisen tanssin esityksiä.
Nykyisin vain harvoin kohtaa niitä katsojia, jotka valitsevat mieluummin katon rajassa olevat hämähäkinseitit tai omat kyntensä, kun vuorossa on itämaisen tanssin esitys. Ehkä itämaista tanssia on ryhdytty arvostamaan, ehkä sen hypoteettinen eroottisuus on saatu asetettua oikeisiin mittasuhteisiin kaiken sen visuaalisen tulvan keskellä, mitä viestimet meille suoltavat.
Ehkä ihmiset ovat muuttuneet, ehkä heistä on tullut suvaitsevaisempia ja ymmärtäväisempiä niin toisia ihmisiä ja toisia kulttuureita kuin omaa itseäänkin kohtaan.
Ei K-18-linjalle
Muuttuneet ovat myös harrastajat ja heidän mieltymyksensä. Mutta vaikka arveluttavuuden rajoilla leikittelevät tanssilajit kasvattavat suosiotaan, täytyy muistaa, että ne ovat kuntoilulajeja, joita harrastetaan peilisaleissa, suljetussa tilassa ilman yleisöä.
Itämainen tanssi on luonteeltaan esittävää tanssia, sitä tehdään esitettäväksi yleisölle. Siinä on vinha ero.
Itämainen tanssi antaa harrastajalleen turvallisen viitekehyksen harjoitella halutessaan myös esiintymistä nolaamatta itseään, perhettään ja anoppiaan. Tanssi on kaunista, monipuolista, ilmaisuksellista ja lisäksi oivallista core-treeniä. Itämainen tanssi vahvistaa lisäksi lantionpohjan lihaksia, joka parantaa paitsi hyvinvointia myös intiimielämää.
Itämainen tanssi on niin vahva brändi, ettei sen tarvitse sortua K-18-luokan kikkailuihin. Tarvittaessa voi silti vetää takataskusta tämän julkisen salaisuuden: tanssinharrastajan mieskin huomaa harrastuksen oheisvaikutukset ja arvostaa niitä.*
*Aiheesta kirjoitin enemmän Ishtarissa 3/2008 Värinävaara-palstalla.
