Paluu juurille
Uusimmassa Ishtarissa Nourhan Sharif puhuu perinteisten kansantanssien puolesta. “Jokaisen Lähi-idän tansseja harrastavan pitäisi tuntea tyypillisimmät kansantanssimuodot ja niiden oikea tanssitapa, sillä ne ovat itämaisen tanssin selkäranka.”
.
Heti perään Nourhan joutuu toteamaan, että valitettavasti monilla amerikkalaistanssijoilla ei ole käsitystä itämaisen kansantanssityyleistä.
Kansantanssit kiehtovat
Minä opin arvostamaan jo tanssiurani ensi metreillä kansantansseja, kiitos Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n opettajien. Ensimmäisessä näkemässäni itämaisen tanssin näytöksessä syksyllä 1996 tutustuin sekä haggalaan, aleksandrialaiseen, kavaasiin että andalusialaiseen.
Sittemmin olen tullut tanssineeksi kansantansseja likimain laidasta laitaan. Tänäkin talvena treenaamme uutta khaligia, viimetalvista haggalaa sekä andalusialaista parin vuoden takaa.
Kovin usein unohtuu, että itämainen tanssi ei ole vain yksi suppea tanssityyli vaan kokoelma useita erilaisia tansseja. Khaligilla ja perusegyptiläisellä baladityylillä ei ole yhtään mitään yhteistä, mutta kumpainenkin kuuluu itämaisen tanssin genreen.
Monimuotoisuuden hallinta
Opettajakoulutuksessa ei syyttä suotta painoteta mahdollisimman monipuolista kansantanssien hallintaa. Tanssityylit ja niihin liittyvä musiikki tuovat itämaiseen sen monimuotoisuuden, jota tässä tanssissa rakastan.
Jos itämaisen tanssin opettaja tuntee vain kasit ja ympyrät, iskut ja värinät, muttei ole koskaan kuullut nuubialaisesta tai fellahista, mitä hän opettaa oppilailleen? Jos hän ei tunnista estradikappaleesta khaligiosaa, vaan mennä pohottaa sen samoilla lonkanpudotuksilla ja vatsarullauksilla kuin muunkin tanssin, hän ei enää tanssi itämaista. Sehän on kuin menisi humppaa polkan askelilla.
Itämaisen tanssin opettajan täytyy tuntea tanssin monimuotoisuus ja kunnioittaa sen juuria – ja opettaa se oppilailleen. En tarkoita, etteikö tanssin piirissä olisi tilaa fuusiolle ja omille tulkinnoille, päin vastoin. Kun hallitaan perusteet, on hauskakin tehdä jotain valtavirrasta poikkeavaa.
Hittifuusio
Se, että itämaisena tanssina tarjoillaan sekalaista fuusiomössöä, johon yhdistellään hittilajien parhaat puolet, on väärin oppilaita kohtaan ja karhunpalvelus tanssille.
Jos oppilas on harrastanut itämaista viisi vuotta, muttei ole koskaan kuullut muuta kuin popbaladeja, tanssinut muuta kuin baladin perusliikkeistöä eikä ole edes nähnyt muunlaista tanssia kuin perusitämaista tai fuusiota, hän on oikeastaan ummikko itämaisen tanssin parissa.
