Menneinä kuukausina on ollut vaikea välttyä pandemiapuheilta. Minäkin olen – tunnollisena ennakkomurehtijana – ehtinyt pohtia moneen otteeseen, miten tulevana talvena toimitaan pienissä ja suurissa ympyröissä, jos väki alkaa kaatua pedin pohjalle.
Loppuviikolla sairastuin flunssaan (siihen tavalliseen) ja olen viettänyt nyt viikonlopun puolitehoisena nenää niistäen, kurkkukivusta kärsien, kuumetta mittaillen ja pohdiskellen elämän realiteetteja.
Sairaslomaton
En ole vielä koskaan pitänyt sairaslomaa (missä lähin puuesine? kopkopkop). Ei siksi, ettenkö olisi sairastanut – vaikkakin harvakseltaan –, vaan siksi, että työaikani ei ole kahdeksasta neljään, viisi päivää viikossa, vaan se koostuu vaihtelevasti kiinteistä viikkoaikatauluista (opetukset), deadlinetähtäimistä (lehdenteko ja muut parasta ennen -operaatiot) sekä vapaasti aikataulutettavista projekteista.
Tähän asti olen onnistunut ajoittamaan akuutit sairastamiseni nätisti kiinteiden viikkoaikataulujeni lomaan, kuumepäivät vapaapäiviksi tai lomille. Kun on tullut töihinlähdön aika, olen kyennyt töihin raahautumaan.
Joskus olen mennyt äänettömänä ja vetänyt tunnin viittomakielellä. Joskus olen opettanut sen verran vajaakuntoisena, että tanssitunti on pidetty lattialla istuskellen käsi cd-soittimen pause-nappulalla, tuima tuijotus tanssijoihin kohdistettuna. Niistä tunneista eivät tanssijat pidä, sillä silloin he joutuvat urakoimaan normaalia ankarammin, kun ehdin bongailemaan kaikki virheet ja ongelmat. (Pitäisikö minun siis siirtyä vakinaisesti opettamaan niin, että istuskelen salin edessä kurtistelemassa kulmiani?)
Sairastaminen kannattaa
Sitten seuraa soosoo-osio sormi pystyssä: älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.
Jos sairastaa, olisi parempi pysyä kotona ja sairastaa sairaus pois. Jos taudin sairastaa pois hetimmiten, se harvemmin venähtää tai aiheuttaa ikäviä jälkitauteja. Mutta kuinka moni työterveyslääkäri katsoo suopeasti, jos jo taudin alkuvaiheessa meinaa sairaslomalle heittäytyä?
Mitä pitempään sairaana työpaikalla huhkii, sitä usempi työpaikalla sairastuu. Puolitehoisena työt eivät etene, mutta tauti pitkittyy, joten työteho on matala pitkään. Kun ei jaksa tehdä töitä kunnolla, ei jaksa harrastaakaan. Tanssitunneilla tipahtaa kelkasta pahanpäiväisesti.
Summa summarum: jos ennaltaehkäisy ei onnistu, kannattaa hoitaa tauti nopeasti kuntoon. Töihin ja tanssitunneille vasta, kun kunto sen oikeasti sallii.
Entäs opettajat?
Opettaja – tanssin tai minkä tahansa alan – on siinä mielessä hankalassa välikädessä, että ilman opettajaa ei tunnin pito onnistu. Siinä ei mene uusiksi pelkästään yhden ihmisen työpäivä, vaan koko oppilasryhmän päivä. Vaihtoehtoja ei ole monta: sijainen, itseopiskelu tai tuntien peruutus.
Tanssitunnilla itseopiskelu ei useinkaan onnistu. Aktiivisissa tanssikeskittymissä sijaisen saattaa löytää, mutta eihän se sijainen tunne niitä koreografioita, joita paraikaa työn alla on.
Käytännössä peruuttaminenkin voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Jotta tunnille tuleville voi tiedottaa peruutuksesta, täytyy olla täydelliset osallistujalistat, sähköpostiosoitteet ja kännykkänumerot. Muutoin tanssija saattaa tehdä turhan reissun treenisalille. Jos tunneilla on käytössä korvaussysteemi, on liki mahdotonta saada tieto peruutuksesta jokaiselle.
Peruuttamisessa on monesti niin paljon hommaa, että helpommalla pääsee, jos tuntinsa pitää puolikuntoisena tai vaikka tauti päälläkin. Se on sitä veitsen terällä tanssimista.
Tänä talvena toisin
Tälle talvelle manataan sikainfluenssa-aaltoa, joka saattaa kaataa ison osan työikäisestä väestöstä petiin.
Lasteni koulusta tuli kirje, jossa ohjeistettiin, että sikainfluenssaan sairastuneet lapset pidetään kotona kymmenen päivää, jotta tauti ehtii varmasti parantua ja sairaus ei leviä niin äkäisesti. Aika pitkä aika se kymmenen päivää noin koululaisen näkökulmasta – saati sitten vanhempien, joiden pitäisi töissäkin käydä – mutta hyvin ymmärrettävää. Tai helppohan minun on sanoa, kun iltatyöläisenä pystyn päivisin lapset ongelmitta kotona hoitamaan.
Uumoilen, että tänä talvena voi tanssitunneilla olla tavallista enemmän väkikatoa. Jotta sairastelijat eivät tipahtaisi kokonaan, varaudun pitämään normaalia hitaampaa tahtia talven tunneilla. Täytyy siis päästä talven koreografioihin käsiksi mahdollisimman aikaisin.
Myös oman sairastumisen varalta olen laatinut strategioita: jos on pakko tunnit peruuttaa, pyrin maksimoimaan tiedotuksen. Tänä talvena nettisivut, sähköpostilistat ja ryhmätekstarit tulevat olemaan aktiivisemmassa käytössä kuin aiemmin.
Mutta siihen en ole vielä ehtinyt varautumaan, mitä teen, jos sikainfluenssa kaataa webhotellini palveluntarjoajan tai verkkoyhteyteni ylläpitäjän tai kännykkäni operaattorin. Tai jos sähköyhtiön väki makaa pedissä potemassa eikä pääse korjaamaan syysmyrskyjen aiheuttamia sähkökatkoja. Tai jos…
(Hyvät lukijat, älkää soittako hätänumeroon. Kirjoittaja on ohjattu mittaamaan kuumeensa ja ottamaan yhteyttä asiantuntijatahoihin flunssan laadun ja vakavuuden selvittämiseksi. Mikäli kirjoittajan olotila ja tajunnan taso ei ole kohentunut ensi viikkoon mennessä, tiedotamme ensi viikon blogikirjoituksen lykkääntymisestä tai peruutuksesta täällä blogissa, Twitterissä sekä Ishtarin Facebook-sivuilla.)
Tietoisku
Mikäli epäilet itselläsi tai läheiselläsi sikainfluenssaa, käy tutustumassa
Lisäksi informaatiota tarjoavat www.sikainfluenssa.org ja www.sikainfluenssa.fi, mutta kummaltakaan sivustolta ei löyty tietoa sivustojen kokoajasta tai ylläpitäjästä. Mediakriittisyys lienee paikallaan.
maanantaina 24.8.2009 kello 12.51
Luokat: hyvinvointi | Hakusanat: influenssa • sairasloma • sairastaminen • toipuminen
Ei kommentteja »
